Haluatko lopettaa nikotiinin käytön?
Täältä saat vinkkejä lopettamiseen.

Tarinat

”Aloitin nuuskan käytön lukion ensimmäisellä luokalla. Olin 16-vuotias, halusin kuulua porukkaan
ja kokeilla jotain ”hienoa”. Kaverit pyörittivät kiekkoa välitunneilla, ja vaikka ensimmäinen kiekon syövereistä napattu pussi sai pääni pyörälle ja vatsani sekaisin, siitä tuli nopeasti tapa. Ensin silloin tällöin ja pian jo päivittäin. Viidessä vuodessa nuuskasta tuli valitettavasti jo osa minua – se oli suussa herätessä, koulumatkalla, kokeisiin lukiessa, töissä, jopa ennen nukkumaanmenoa.
Yritin lopettaa monta kertaa. Ensimmäinen yritys oli nyt intissä, kun sain ensimmäisen kunnon flunssan pitkästä aikaa ja huomasin, ettei nuuska enää maistunut samalta. Jätin sen viikoksi. Sitten tulivat yhdet kotibileet lomilla. Mielessäni ajattelin, ”yksi ei haittaa”, ja olin taas koukussa.

Toisen kerran yritin seurustelusuhteen takia – tyttöystävä ei kestänyt nuuskan hajua ja mätiä pusseja joka paikassa. Se suhdekin päättyi, osittain siihen.
Mutta eräs hetki muutti kaiken.
Oli helmikuun alku, olin juuri täyttänyt 21. Heräsin aamulla punkassani siihen, että suuni oli täynnä verta. Pelästyin. Vessan peilistä näin, että ikenen yläpuolella oli tumma, kivulias haavauma. Menin hammastarkastukseen ja sain kuulla sanat, jotka pysäyttivät:
”Jos jatkat nuuskaamista, tästä voi tulla vakavampi. Tämä on varoitusmerkki. Limakalvomuutoksia ei pidä vähätellä.”
En ollut koskaan ajatellut, että jotain voisi oikeasti sattua. Nuuska ei haissut savulta, eikä se rasittanut keuhkoja kuten tupakka.

Mutta nyt minulla oli konkreettinen merkki siitä, että kehoni oli alkanut hylkiä tätä tapaa.
Se herätti jotain syvällä. Istuin hammaslääkärin vastaanotolla ja näin mielessäni tulevaisuuden, jossa hampaistani puuttuu paloja, tai pahempaa – kasvot ovat arpiset leikkauksista. Tajusin, että tämä ei ollut vain tapa. Tämä oli riippuvuus, joka uhkasi terveyttäni.
Lopetin sinä iltana. Ei ollut helppoa. Vieroitusoireet olivat todellisia: levottomuutta, väsymystä, ärtyneisyyttä. Söin purukumia, kävelin iltaisin ja kirjasin ylös jokaisen päivän, jonka pysyin irti. Tein sopimuksen itseni kanssa: joka kerta kun teki mieli, muistaisin sen verisen aamun ja hammaslääkärin ilmeen.
Tukea sain ystävältä, joka oli käynyt saman homman läpi. Hän sanoi, että lopettaminen ei ole yksi päätös, vaan sarja päätöksiä – joka päivä, uudestaan.
Nyt on kulunut yhdeksän kuukautta. Nuuskan kaipuu on poissa ja eihän siitä voi olla kuin ylpeä. Katson itseäni peilistä ja näen ihmisen, joka otti elämänsä takaisin.

Jos sinä luet tätä ja mietit, pitäisikö lopettaa – kysy itseltäsi, miksi et ole vielä lopettanut. Ja jos pelkäät, ettet pysty – tiedä, että jokainen päivä ilman riippuvuutta on voitto. Ja se ensimmäinen aamu, kun heräät ilman tarvetta nuuskalle, tuntuu kuin olisit saanut uuden mahdollisuuden elämään.”

Lisää onnistumistarinoita