Hyppää sisältöön

Onnistumistarinat

Irti nuuskasta –hankkeessa on kerätty Instagram-tilin tj0nuuskalle seuraajilta tarinoita ja kokemuksia nuuskan käytön lopettamisesta. Muiden kokemuksista voit saada apua ja tukea lopettamiseen.  

“Aloitin nuuskan käytön 17-vuotiaana. Käytin vaihtelevalla määrällä kolme vuotta ja sain lopetettua nuuskan, mutta armeijaan astuessa nuuskaa oli helposti tarjolla ja sen käyttö rauhoitti pitkiä päiviä ja stressiä. Mutta päätin että reserviin astuessa en käytä ensimmäistä pussiakaan.

Nyt vajaa kaksi vuotta lopettamisesta on helppo sanoa, että kannatti. Aamut on helpompia. Ikenet on kiittänyt ja myös lompakko. Kuitenkin kahden vuoden sisään on mahtunut myös huonompiakin päiviä, ja silloin on miettinyt että olisi rentouttavaa, jos olisi nuuskaa, mutta kun sen päätöksen tein niin siihen en ole sortunut. Itsekuri nuuskan lopettamisessa on kaiken A ja O!”

“Aloitin nuuskan käytön seiskaluokalla. En tuntenut luokallani ketään, ja nuoren yksinkertainen tarve kuulua joukkoon oli vahva. Halusin vaikuttaa kovalta jätkältä. Olen yrittänyt lopettaa useita kertoja tuloksetta. Tällä kertaa aion onnistua.”

“Aloitin nuuskan käytön 16-vuotiaana. Lopetin sen ajoittain vähäksi aikaa, mutta aina retkahdin uudelleen. Nyt olen ollut 3 viikkoa ilman, ja tavoite on ainakin kesä selvitä ilman nuuskaa. Olen pitkään halunnut lopettaa, sillä se on turhaa ja olo tuntuu ajoittain heikommalta/väsyneemmältä sekä siihen kuluu rahaa.”

“Aloitin nuuskaamisen kahdeksannella luokalla ja käytin sitä viime kevääseen asti. Käytin nuuskaa etenkin muutaman viime vuoden aikana todella paljon. Yritin lopettaa monesti, mutta riippuvuus vei aina voiton.

Viime keväänä tein kuitenkin tiukan päätöksen. Laitoin kiekon kiinni. Se päätös on pitänyt, ja voin todeta, että se oli elämäni parhaita päätöksiä. Nuuskaamisesta ei ole mitään hyötyä.

Käyttäjien mielestä lopettaminen on vaikeaa, ja niinhän se onkin niin kauan kun ajattelet sen olevan vaikeaa. Nuuskasta pääsee irti päästämällä irti ja päättämällä. Lopettamisen jälkeen ei ole tullut päivääkään, jolloin olisi tehnyt mieli nuuskaa. Minä päätin ja pystyin lopettamaan, niin pystyt sinäkin, jos haluat.”

“Nuuskasta pääsin intis irti, kun pistettiin bettiä kavereiden kaa, et ketkä pystyy lopettaa.”

“Olin käyttänyt nuuskaa jo mielestäni ihan liian pitkään. Aloin miettiä, että kohta mun ylähuulet varmaan roikkuu polvissa nuuskan radioaktiivisen säteilyn toimesta. En halunnut sitä, ja itse asiassa häpesin nuuskaamistani. Tähän tosin myös saattaa vaikuttaa se että olen nainen. Kutsuin itseäni ‘piilonuuskaajaksi’.

Viimeisen kerran kun hankin nuuskaa, päätin että tää tähän kyllä jää. Olen itsepäinen ja erittäin päättäväinen luonteeltani, en halunnut että yksi aine määrittää mun olotilan, vituttaa nimittäin voi myös ilman niksojakin.

Aika kului ja jäljellä oli se yksi kiekko. Tein päätöksen: lopetan.

Aloitin samalla myös aktiivisen urheilun pitkästä aikaa, halusin parantaa suorituksiani. Ja aina kun ne pahimmat himot iski, lähdin lenkille ja juoksin niin pitkään kunnes en edes muistanut koko nuuskaa. Tänään olen ollut ilman nikotiinia 402 päivää ja loppuelämän päivät edessä.”

“Käytin nuuskaa yläasteesta asti eli noin 5-6 vuotta. Nuuskaa meni noin purkki 1-2 päivään. Uusivuosi 2020 oli mieleenpainuva, koska silloinen tyttöystäväni, jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta, jätti minut, ja suremisen ohella ei tehnyt nuuskaa mieli yhtään.

4.1.2021 oli päivä, jolloin asepalvelukseni alkoi. Silloin päätin, että nyt alkaa salilla käyminen ja itsestään huolehtiminen. Sain tuloksia ällistyttävän nopeasti ja huomasin, että voin paljon paremmin, kun en käytä nuuskaa. En halunnut kehooni mitään, mikä vaikuttaisi siihen negatiivisesti, ja se on pitänyt tähän päivään asti. Nyt voin paremmin kuin koskaan, henkisesti ja fyysisesti. Nuuskaankaan en ole koskenut kertaakaan! Olen ylpeä itsestäni ja toivon sitä myös kaikille nuuskasta irti kamppaileville, että saa jätettyä tuon turhakkeen ja jatkettua elämää ilman nuuskaa!”

“Aloin vetää nuuskaa yläasteella seiskalla, olin kasin ilman ja sit taas ysillä vaihdoin koulua ja siellä uudet kaverit tarjos nuuskaa ja olin tyhmä ja otin… Mutta kun lukio alkoi ja aloin seurustelemaan, mun tyttöystävän äidin työkaveri kehotti lopettamaan, kun tiesi että tyttöystävän äiti ei siedä sitä yhtään ja sen myös koin, kun se mulle suuttui. Aattelin sillä hetkellä, että heitän loput roskiin ja niin tein. Siitä asti oon ollut ilman.”

“Lopetin nuuskaamisen kuukausi sitten kolmen ja puolen vuoden nuuskaamisen jälkeen. Aloitin lukioikäisenä stressinhallinnan vuoksi, mutta en koskaan kyennyt tapaa lopettamaan, vaikka se useasti mielessä kävi. Palveluksen loppupuolella aloin huomata kärsiväni särystä ikenissä ja huomasin, että ensimmäinen asia mitä tein ja ajattelin päivittäin oli nuuskaaminen. Lisäksi huomasin, että nuuska vaikutti urheilusuorituksiini konkreettisesti. En muutenkaan pitänyt ajatuksesta, että olen nikotiiniaddikti. Päätin lopettaa. Ensimmäiset päivät olivat vaikeimpia ja kärsin vieroitusoireista, mutta pikkuhiljaa oireet helpottivat ja tein joka päivä päätöksen olla käyttämättä.” 

“Aloitin asepalvelukseni armeijassa riippuvaisena nuuskasta. Vaikka se oli vaikeaa, päätin luopua siitä. Sain tukea tupakavereiltani ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Käytin purukumia ja liityin lenkkeilyryhmään hallitakseni himoani. Ajan myötä kamppailu helpottui ja lopulta pääsin eroon nuuskasta. Olin ylpeä itsestäni ja tajusin, että vahvuus ja tuki auttoivat minua voittamaan riippuvuuden.”

“Oma repsahdukseni tapahtui muutama viikko nuuskan käytön lopettamisen jälkeen. Uusi työ, jossa toisinaan tehdään työtä paineen alla, oli suurin syy repsahdukseen, sillä kuvittelin tilanteen helpottuvan nuuskan avulla. Sanomattakin selvää, ettei nuuska tuonut helpotusta, vaan pikemminkin syyllisyyden tunnetta repsahtamisesta. Kaduin nuuskan käyttöä heti, ja ymmärsin, ettei niin sanotun ‘hermonuuskan’ käyttämisestä ole mitään hyötyä. Päätin silloin, etten jatkossa stressaavissa tilanteissa edes ajattele nuuskan käyttöä, ja lopetusyritykseni on jatkunut siitä tähän päivään moitteettomasti!” 

“En käyttänyt nuuskaa ennen. Lähdin viime kesänä inttiin, ja samalla syksyn edetessä nuuskan käyttäminenkin alkoi. Kaverit käyttivät ja yllytyshulluna itsekin testasin… ja jäinkin lopulta koukkuun. Pääsin intistä noin viikko sitten, ja olenkin jo ollut 5 päivää ilman. Ei edes vituta.”

“Intissä oli pakko yrittää lopettaa, kun käyttäny jo vuosia, ja päivärahat menee aika nopeesti kun kiekon päivässä sulloo huulen alle. Satoja kertoja aiemmin yrittäny kuluneina vuosina lopettaa, mutta lopettamista motivoi nyt se, että kukkarossa olis muutama kolikko enemmän.” 

“Aloitin nuuskan 13-vuotiaana seiskaluokalla, kun yritin päästä tupakasta ”eroon” vaikka en sitä koskaan aloittanutkaan, enkä kyllä nuuskasta pitänytkään. Yritin kuulua joukkoon ja vaikuttaa kovalta jätkältä. Käytin nuuskaa yli kahdeksan vuotta päivittäin, vahvinta laatua  tietenkin. Välillä oli vuoden taukoja, mutta sorruin aina nuuskaan, kun ystävillä oli ympärillä.

Armeijassa käytin kymmenenpäiväisellä leirillä kymmenen kiekkoa nuuskaa. Nikotiinihimoni oli niin kova, että aamulla ajattelin heti nuuskaa. Lopetin nuuskan 22-vuotiaana, kun huomasin etuhampaan ja ikenen välissä alkavan reiän. Menin kovaan paniikkiin, että terveys ja rahat voi mennä muttei ulkonäkö. Hammaslääkärissä hammaslääkäri nauroi, ettei reikää edes huomaa, mutta suositteli, etten käyttäisi nuuskaa enää.

Lopetin nuuskan nikotiinipurkalla ja nuuskankorvikkeilla. Nyt olen ollut ilman nuuskaa 9 kk, eikä tee enää yhtään mieli! Verenpaine on laskenut kovasti, jonka huomaa vasta kun on lopettanut. Ei ole päällä ‘darraa’ kun verenpaine on korkealla. Rahaa on säästynyt todella paljon ja olen ostanut rahoilla kivoja vaatteita.”

“Lopetin nuuskaamisen, kun tuttavani sai nuuskaamisen seurauksena verenmyrkytyksen ja joutui tehohoitoon. Onneksi hän selvisi hengissä, mutta sen jälkeen en ole halunnut enkä pystynyt käyttämään nuuskaa.”

“Pääsin irti nuuskasta koska jouduin 11 päiväksi Tolkkisiin vartioon ja unohdin ostaa kiekkoja sinne. Long story short: ei enää tehnyt mieli vetää nuuskaa huuleen, vaihtui sali addiktioksi.”

“Nuuskaaminen sai alkunsa 13-vuotiaana, kun lätkäkaverini tarjosi treenien jälkeen minulle odensia, jonka jälkeen voin todella pahoin ja oksensin. Mutta jostain kumman syystä kokeilin uudestaan ja rupesin ostelemaan itsekin nuuskaa, ja käytin sitä noin 7 vuotta, kunnes päätin lopettaa nuuskaaminen tajutessani sen terveydelliset haitat ja rahaa säästyy kuukaudessa yli 100 €. Aluksi sen lopettaminen oli todella vaikeaa, sorruin lähes joka viikko käyttämään uudelleen nuuskaa, mutta sitten vanhempani antoivat minulle todella toimeliaan ohjelman, jota käytetään myös päivähoidossa, eli siis päivä kerrallaan.

Eli teen itselleni lupauksen, että tänään olen ilman nuuskaa ilman lupausta mitä huomenna käy, koska eihän sitä voi luvata itsellensä, että lopettaa nuuskaaminen kokonaan. Nyt olen 153 päivää putkeen joka aamu mennyt peilin eteen ja luvannut että tänään en käytä nuuskaa ja se on toiminut tähän päivään asti ja on varmasti elämäni paras päätös tähän asti ❤️!”  

“Puoli vuotta ennen armeijaa päätettiin kaverin kanssa lopettaa nuuskan käyttö. Oltiin ainoot kaveriporukassa, jotka käytti nuuskaa. Pakko sanoo, ettei varmasti ois onnistunu, jos kaveri ei ois lopettanu samaa aikaan😅 Kun kukaan ympärillä ei käytä nuuskaa, niin ei voi olla sillee ‘heitä yks pussi’, joten aika nopee siitä riippuvuudesta pääs eroon silloin. Nyt intissäkin nuuskaa menny pyöreet nolla✌🏼 Edelleen siis hyvällä tiellä.”

“Intissä kaverini ylipuhuivat minut aloittamaan nuuskaamisen. Ja näinpä sitä tuli nuuskaa nuuskattua ensimmäiset 3 kk. Lopetin sen sitten siihen kun tajusin, että ei tässä pään pyörälle saamisessa ole mitään järkeä.”

“Kun tulin inttiin, olin käyttänyt muutaman vuoden nuuskaa, kiekon päivään. Olin aikonut pitkään lopettaa nuuskaamisen mutta en ollut onnistunut.

Tässä palveluksen aikana huomasin, kuinka paljon siihen menee rahaa, eikä siitä kroppakaan oikein tykännyt, joten lopetin.

Ei se helppoa ollut, koska lähes kaikki inttikaverit käyttävät, myös siviilissä kaverit käyttävät. Sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni ja lopetettua. Tupakin poltto loppui samalla.”