Onnistumistarinat

”Itse kokeilin ensimmäistä kertaa yläasteella kavereiden painostuksesta. Homma alkoi yksittäisillä pusseilla, lopulta päädyin ostamaan omia ja sen jälkeen 6 vuotta putkeen käytin nuuskaa. Inttiin kun menin, lopetin, koska päivärahat on niin pienet ettei niillä kauheesti juhlita. Ja hyvin on pärjänny, kun on ollut mielekästä tekemistä niin on oikeestaan unohtanut kokonaan käyttää. Toki joskus tulee yksittäisiä käytettyä ja samalla todettua että hyi helvetti. Enpä enää taida palata nikotiinin pariin kun ihan hyvin pärjänny ilmankin.”

”Nuuskaaminen sai alkunsa 13-vuotiaana, kun lätkäkaverini tarjosi treenien jälkeen minulle odensia, jonka jälkeen voin todella pahoin ja oksensin. Mutta jostain kumman syystä kokeilin uudestaan ja rupesin ostelemaan itsekin nuuskaa, ja käytin sitä noin 7 vuotta, kunnes päätin lopettaa nuuskaaminen tajutessani sen terveydelliset haitat ja rahaa säästyy kuukaudessa yli 100 €. Aluksi sen lopettaminen oli todella vaikeaa, sorruin lähes joka viikko käyttämään uudelleen nuuskaa, mutta sitten vanhempani antoivat minulle todella toimeliaan ohjelman, jota käytetään myös päivähoidossa, eli siis päivä kerrallaan.

Eli teen itselleni lupauksen, että tänään olen ilman nuuskaa ilman lupausta mitä huomenna käy, koska eihän sitä voi luvata itsellensä, että lopettaa nuuskaaminen kokonaan. Nyt olen 153 päivää putkeen joka aamu mennyt peilin eteen ja luvannut että tänään en käytä nuuskaa ja se on toiminut tähän päivään asti ja on varmasti elämäni paras päätös tähän asti ❤️!”  

”Intissä kaverini ylipuhuivat minut aloittamaan nuuskaamisen. Ja näinpä sitä tuli nuuskaa nuuskattua ensimmäiset 3 kk. Lopetin sen sitten siihen kun tajusin, että ei tässä pään pyörälle saamisessa ole mitään järkeä.”

”Armeijaani oli jäljellä 10 päivää, kun minulla todettiin angiina ja pusutauti, jonka seurauksena minut laitettiin osastolle. Minulla ei ollut mukanani yhtään nuuskaa. Olin siellä osastolla armeijani viimeiset päivät ilman nuuskaa ja siten pääsin eroon siitä. Nyt olen ollut alle viikon siviilissä enkä vieläkään ole käyttänyt, eli olen varsinaisesti lopettanut.”

”Oltiin Niinisalossa räjähdekoulutuksessa. Samaan aikaan oli kiikarissa yks mimmi😉 no siinä oli biitin hinnat aika rajussa kurssissa ja suorituskyky laski joka denssistä aina puoleen.

Yhdellä rastilla tehtävä oli kasata dynystä tähtikuvio, joka tullaan puolen tunnin päästä jysäyttämään. Sit mieleen putkahti idea ”mitä jos lopettaisin, chibu vois lämmetä ja rahat säästyis”. Kaverin kanssa siinä häärättiin nalleja paikoilleen Nibizan paahtavan auringon alla, ja ilman mitään kontekstia kysyin frendiltä ”kyllä vai ei”, ja vastaus oli myöntävä. Viimeinen kiekko ydinjätettä aseteltiin puolen kilon jytymiitin päälle ja kessulle kertomaan että ollaan valmiita.

Komeesti jysähti, sit hetken hiljaisuus ja mietin että olikohan tää järkevää. Denan tilalla oli minikokoinen potero ja lähdin aika kovissa niksoissa parin päivän päästä kohti kotikasarmia.

Ei oo ollut huono päätös. 4mg nikotiinipusseja on edelleen pakko käyttää, muuten menee järki, mutta nuuska on jäänyt, samoin rööki.”

”Aloitin nuuskan käytön yläasteella 7. luokalla. Jäin siihen koukkuun aika nopeaan, kun se oli silloin halpaa ja monilla kavereilla oli sitä aina tarjolla. Joten aika lailla koko yläasteen käytin melkein päivittäin nuuskaa juuri sen takia kun oli helposti tarjolla. Mutta yläasteen jälkeen huomasin, että nuuskan hinta on vain nousemassa eikä mulla ole sitä samaa kaveriporukkaa, jolta pystyi ostamaan milloin huvitti, ja sen käyttö tuli aika tylsäksi, kun oli jo niin kauan käyttänyt. Eikä ole tullut ostettua enää enempää lopetuksen jälkeen.

Sain itseni lopettamaan niin, että rupesin käyttämään joka toinen päivä ja sitten joka 3. päivä ja sitten joka 4. päivä ja niin edelleen kunnes se nuuskan halu loppui. Olen siis ollut 3 vuotta nyt käyttämättä.” 

Itse lopetin nuuskan aloittaessani palveluksen, koska olin harkinnut sitä pitkään ja huomannut kuinka turhaa se oli minulle. Olihan siinä omat haasteensa, kun suurin osa tuvasta käytti nuuskaa. Mutta pidin mielen kirkkaana, ja nyt on jo melkein puoli vuotta oltu nuuskatta.

”Eilen sitten meni viimeset yläpeltiin, aamulla loput roskiin ja tykki perässä. Nyt saa riittää. Viisi vuotta on tullut käytettyä nuuskaa silloin tällöin. Trendinä kuitenkin aikalailla ollut, että joka vuosi enemmän kuin edellisenä. Olen ’lopettanut’ neljä kertaa ja päätynyt aina uudelle lähtöviivalle. Joskus pitänyt pari kuukautta, joskus pari päivää. Viimeksi lopetin ennen juhannusta ja siinä meni viikko.

En ole varma, onko nuuskaaminen mulle enemmän tapariippuvuus vai fyysinen riippuvuus vai molempia. Kaikkein eniten sitä on mennyt tietyissä tilanteissa, erityisesti kaverien kesken. Aamukahvi ja nuuska, iltakahvi ja nuuska, reenit ja nuuska, iltaolut ja nuuska. Jollakin typerällä tavalla mulla vielä nuuskaaminen on toiminut priimusmoottorina oluenjuonnille kaksisuuntaisesti. Olutta ja nuuska huuleen. Kaljan juontia olen tosin pystynyt aika hyvin vähentelemään. Sellaista perustissuttelua.”

”Nuuskan käytön aloitin noin 3 vuotta sitten. Se alkoi, kun kaveritkin käytti, ja nopeasti ne satunnaiset käytöt muuttui säännölliseksi. Alussa ei tuntunut mitään negatiivisia vaikutuksia, mutta muutaman kuukauden jälkeen huomasi suun terveyden heikentyvän huomattavasti. Toinen suuri syy miksi lopetin on raha. Ei itse edes tajua miten paljon siihen kuluu rahaa. Nyt 3 kk ilman, ja olo on todella hyvä ilman nuuskaa!”

”Usein inttiin tulevilla lisääntyy tai alkaa nuuskan käyttö. Varmaan siks, että aamut painaa. Mulla oli jo siviilissä nuuska aktiivisesti huulessa ja ajattelinkin, että kun astun palvelukseen, niin se on mulle mahdollisuus kehittää kuntoani. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ajatellut, että kykenen päästämään irti pitkäaikaisesta tavasta ja nikotiiniriippuvuudesta.

Palveluksen alettua ja aktiivisen elämäntapamuutoksen ohessa huomasin kuitenkin, että nuuska tuntuu laskevan tehokkuuttani joidenkin suoritusten aikana. Tästä sainkin idean, että nyt mun on aika heittää denssit nuotioon ja ryhdistäytyä!

Intin ainainen kiire ja vertaistuki kannustaa edelleen tähän elämään, ja nykyään mietin vaan, että kuinka  paljon rahaa olenkaan heittänyt huuleen turhan takia! 😅

Kiitos PV, nyt menee rahat järkevämpään – kuten bitcoin-sijoittamiseen ja säästöön odottamaan intin jälkeistä, nuuskatonta elämää! 😊”

”Olen 23 v miehen alku. Nuorena olin tyhmä ja ajattelematon, ensimmäinen nuuskakokeilu tapahtui yläasteella 7. luokalla, halusin ehkä tuolloin vanhemmilta kavereilta hyväksyntää. Nuuskaa sai helposti hommattua koulusta ja sitä sitten tuli käytettyä satunnaisesti koko yläasteaika. Ammattikouluun siirryttyäni nuuskasta tuli jokapäiväistä.

Tunsin/tiesin tuolloin sen, että olin jäänyt koukkuun siihen, enkä oikeastaan missään vaiheessa miettinyt sitä miten haitallista/vaarallista se on terveydelle. Vanhemmilta tuli paheksuntaa paljonkin, etenkin äitiltä, isä ei niin välittänyt kun oli nikotiini-ihmisiä sekin. Kaveripiirissä tuntui että suurin osa käytti nuuskaa, ja ajatuskin siitä että lopettaisi tuntui vaikealta.  Ammattikoulun jälkeen tuli aika armeijan, siellä jos jossain nuuska liikkui yksiköstä toiseen ja tuvasta seuraavaan. Palvelin 9 kk lääkintämiehenä.

Armeijapalveluksen aikana kerkesi olla paljon gineksiä sun muita harjotuksia, silloinkin tunsin samoja ajatuksia kun aikaisemmin, että en pysty lopettamaan kun kaikki muutkin käyttää ja nuuskaa näkee joka puolella. Jälkeenpäin ajattelen, että silloin ei vielä ollut niin sanotusti miehen selkärankaa, jolla olisi tehnyt omat päätökset eikä olisi antanut muiden vaikuttaa niihin.

Armeijasta päästyäni tapasin elämäni naisen. Suhteen alussa sain häneltä paljon valistusta nuuskasta ja kävi selväksi että hän ei hyväksy sitä. Tein kompromissin ja sanoin hänelle, etten käytä enää nuuskaa hänen seurassaan. Olimme olleet suhteessa jo pitemmän ajan, aina silloin tällöin tuli toiveita että etkö voisi lopettaa jo tuota nuuskan käyttöä. Muutimme yhteen ja suhde otti seuraavan askeleen, vuosi oli 2019 kun hän sanoi ikään kuin vitsillä, että lapsia ei tule ennen kuin lopetat tuon nuuskan käytön, totesin vain että jaahas 😊, lopettaminen oli kyllä jo tuolloin käynyt mielessä useasti.

Tuli uusivuosi 1.1.2020, mietin mielessäni että voisin kokeilla lopettaa. Lopettamisesta noin viikon verran kysyin naiseltani että oletko huomannut jotain, hän vain totesi että enpä juuri, sanoin reteänä että olenpa ollut tässä viikon jo ilman nuuskaa. Siihen se sit loppui kuin seinään. Lopettamispäivästä on noin 1.5 v ja voin todeta ylpeänä tämän olevan elämäni parhaimpia päätöksiä. Matkan varrelle on mahtunut paljon houkutuksia, mutta kun löytää sen lujuuden ja sitkeyden, että ei enää, olen päässyt jo irti, niin houkutuksista pääsee yli.

Kaikki pystyvät siihen jos tahto on kova. Nuuskan lopettamisen teet vain sinä itse ei kukaan muu puolestasi!”

”Mun 3 vuoden nuuskan käyttö loppui intissä, kun sanoin kaverilleni et ’hei, jos en ammu täysiä pisteitä ampumatestissä niin lopetan’ ja kappas vaan, yksi luotihan sieltä meni ohi… Oon nyt ollut 3 kk ilman nuuskaa!”

”Puoli vuotta ennen armeijaa päätettiin kaverin kanssa lopettaa nuuskan käyttö. Oltiin ainoot kaveriporukassa, jotka käytti nuuskaa. Pakko sanoo, ettei varmasti ois onnistunu, jos kaveri ei ois lopettanu samaa aikaan😅 Kun kukaan ympärillä ei käytä nuuskaa, niin ei voi olla sillee ’heitä yks pussi’, joten aika nopee siitä riippuvuudesta pääs eroon silloin. Nyt intissäkin nuuskaa menny pyöreet nolla✌🏼 Edelleen siis hyvällä tiellä.”

”Olin käyttänyt silloin joku 3 kk. Sit tyttöystävä sano ’nyt jos et lopeta, niin mua et tuu kyllä sit enää näkemään’. Se sai kyllä ajattelee.”

”Tulin armeijaan 2/19 ja aloitin silloin käyttää nuuskaa. Palvelin vuoden ja tulin töihin. Lupasin äitille että kun intti loppuu, lopetan. Sain viran tammikuussa 2021 ja lopetin nuuskan 5.1.2021 ja ollut siitä asti ilman eikä kyllä tee enää edes mieli… Sanon veijareillekin, että kannattaa lopettaa turha rahareikä.”

”Käytin nuuskaa lähes päivittäin monen vuoden ajan ja intistä kotiuduttuani päätin, että ikenien tuhoaminen saa nyt riittää. Ei ollut helppoa lopettaa mutta mitään en kadu, nyt noin 9 kk ilman nuuskaa!” 

”’Kyl se on vaan niin jees päästä pitkän päivän jälkeen ottaa lepii, iskee denssi yläbörsää ja ottaa iisisti’. Nuuskan käyttäminen oli mulle se hetki, kun saa pitkän päivän jälkeen hengähtää. Nuuska oli mulle se ’luotettava kaveri’ joka piti itteni ’pinnalla’ ja jonka avulla mä jaksoin.

Tätä absurdia saastaa mä uskottelin itselleni vuosia, vaikka todellisuudessa nukuin, voin, elin ja söin huonommin. Pienestä opiskelijan budjetista 100-150 € kuukaudessa nuuskaan.

Aina kavereille veloissa, koska oli vaan pakko saada niksat pois, ’eihän pää kestä pinnan yläpuolella ilman, mä tarviin tätä’.

Rahat alkoi olemaan taas vaihteeksi lopussa, frendit laittaa whatsappissa viestiä: ’milloin maksat nyt vaan ne velat?’ Hermoja kiristi, oli pakko päästä tästä mielentilasta eroon, oli pakko hengähtää välillä.

Ihmissuhteet muuttui, vuosien addiktion jälkeen mä olin muuttunut.

Tuntui kuinka vaihtoehdot olis lopussa korjaamaan tää tilanne, kunnes mä tajusin, et nuuska tässä on se, joka määrittää mitä mä olen, nuuska on se, joka määrää miten mun elämä kulkee.

Silloin ihmeen kaupalla päätin, että haluan itse ohjata omaa elämääni, halusin itse tehdä päätökset. Ja tässä ollaan, täysin nikotiinittomana. Tänään tulee 11 viikkoa täyteen, kun lopetin seinään nikotiininkäytön.

Mä hengähdän, mä hengitän, mä elän ja tällä kertaa mä oon se, kenellä on ohjat omissa käsissä!💪”

”Aloitin asepalvelukseni armeijassa riippuvaisena nuuskasta. Vaikka se oli vaikeaa, päätin luopua siitä. Sain tukea tupakavereiltani ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Käytin purukumia ja liityin lenkkeilyryhmään hallitakseni himoani. Ajan myötä kamppailu helpottui ja lopulta pääsin eroon nuuskasta. Olin ylpeä itsestäni ja tajusin, että vahvuus ja tuki auttoivat minua voittamaan riippuvuuden.”

”5 vuotta nuuskaa käyttänyt ja tupakoinut. Alokaskauden mettäreissujen syystä nuuska jäi ja tupakka tuli enemmän kuvioihin. Sitä rataa meni haaveetkaatuu-päivään asti. Nuuskaa käytän enää pari pussia päivässä. Cooperin tulos on noussu alokaskaudesta 250 m. Kunnon takia lähti ajatus lopettamisesta, ei siellä vyksissä muuten pärjää. Röökiä ei edes tee enää mieli ja haiseekin kauhealta.

Kannattaa lopettaa tai edes vähentää, ei täällä niin helppoo ole että pärjäis huonolla kunnolla.”

”Minä aloitin nuuskan käytön 15-vuotiaana jääkiekkotovereideni painostuksesta. Sain sellaisen kuvan, että nuuska kuuluu jääkiekon kulttuuriin. Tämän jälkeen käytin nuuskaa päivittäin suuria määriä. Ajattelin jossain kohtaa jo lopettamista, mutta en pystynyt siihen. Sitten 19-vuotiaana saavuin armeijaan. Päädyin Aukiin ja joha-marssin jälkeen tajusin pystyväni mihin vain. Siitä motivoituneena lopetin nuuskan käytön välittömästi. Samalla muutin myös elintapani terveellisemmiksi ja näin minusta tuli aivan uusi ihminen. Tämän jälkeen kuntoni koheni huomattavasti ja juoksin viime kesänä maratoonin. Uskon, että kaikki pystyvät lopettamaan nuuskan käytön, kunhan päättävät niin!💪🏻 

Meikäläisen nuuskan lopetusurakka alkoi selkeen vähentämissuunnitelman tekemisellä. Lyhyesti pudotin about pussilla tai parilla päivittäin kunnes pärjäsin n. 3 pussilla per päivä. Sit ostin ns. ’viimesen kiekon’, mikä kesti viikon. Siihen se loppu, ja nyt on 119 pv viimeisestä pussista.

Valehtelisin jos sanoisin, ettei välillä tekis mieli, mut selviän siitä usein tekemällä jotain esim. urheilu- tai jotain muuta aktiviteettia. Tai sit lukemalla muitten tarinoita siitä kuinka elämä on parantunu lopettamisen jälkeen niin saa extramotivaatioo pysyy erossa siitä ’myrkystä’💪💪

Mä oon polttanut röökiä 13-vuotiaasta ja nuuskaamisen aloitin 16-vuotiaana lukiossa. Armeija oli mulle, niin kuin monelle muullekin, just se paikka jossa nuuskaaminen kuitenkin otti tupakoinnista yliotteen ja tupruttelun jätin täysin siirtyessäni imemään purkin denssiä päivään.

Armeija loppui (res.vänr. TK II/14 kiittää), mutta nuuska jäi ilman aikomustakaan lopettaa. Tapasin kesällä 2015 kuitenkin silloisen tyttöystäväni, joka ei erikseen pyytänyt multa lopettamista mutta oli sisäsyntyisesti terveellisten elintapojen kannattaja, joten mun teki mieli lopettaa ihan vaan näyttääkseni sille. Eka yritys epäonnistui tahdonvoiman loputtua. Jatkoin nuuskaamista, mutta en tietenkään kertonut siitä paremmalle puoliskolleni. Noh, tätä jatkui aikansa, ja tietysti ennen pitkää mun piti myöntää, etten ollut lopettanutkaan. Tohon liittyvä peittely ja häpeä oli liian suuri käsiteltäväks, joten päätin koittaa lopettaa uudestaan vaan näyttääkseni itelleni että pystyn siiihen.

Lopetin taas seinään, eli purkki denssiä päivässä → nolla pussia päivässä. Mun kaveri oli just lopettanut röökin Stumppaa tähän -nimisen kirjasen avulla, ja ajattelin testata sitä tueksi samalla. Luin noin 20 sivua kun se saapui postissa ja olin jo vakuuttunut. Nuuskan lopettamisessa kontrolloidaan paniikkia ja pelkoa ilman nuuskaa pärjäämisestä, nikotiinin nk. ”vieroitusoireethan” on vähän humpuukia. Seurusteltiin sen mimmin kanssa pari vuotta ja eron tultua tietysti yksissä kesäbileissä ajattelin että yks denssipussi ei varmaan haittaa…

Siitä tietysti lähti koko yliopiston läpi kestänyt uusi nuuskakausi. Imettiin koulukavereiden kanssa denssiä käytännössä työksemme. Jossain viidennen yliopistovuoden kohdalla aloin miettimään tätä asiaa uudestaan. Olin nuuskannut 10 vuotta (parin vuoden tauko keskellä), ja enää se ei ollut mitään muuta kun täysin lähes pakko-oireista huuleen tunkemista, josta ei saanut mitään varsinaisia kiksejä. Koko ajan sattuu huuleen, hampaan nitkuu, ikenet hiertää ja sitä rataa.

Tartuin uudestaan samaan kirjaan, mutta ilman sitä näyttämisentarvetta huomasinkin, että lopettamine ei ookaan niin helppoa. Lisäks käynti hammaslääkärillä paljasti, että mun ikenen tilanne on ihan normaali vaikka oon nuuskannutkin paljon. Mulla ei ollut sisäsyntyistä tarvetta lopettamiseen.

Oon ollut nyt vuoden on-offina nuuskan kanssa, ja kamppailen koko ajan oman tahtotilani kanssa että löytäisin sen oikeen lopettamisen tahdon vaihteen silmään. Ilman sitä minkään huonon tavan poisoppiminen ei oo mahdollista.

Mut nää vinkit haluan kertoo kaikille:

1. kun on ollut viikon nuuskaamatta, ei edes tunnut siltä että olisi koskaan nuuskannutkaan
2. mun tahtiin denssiä imevällä menee nuuskaan nykyhinnoilla se 40-60 € reilussa viikossa. Ei varmaan tarvii laskee auki mitä tää tarkottaa vuodessa
3. nuuskan tai tupakan lopettamisessa on lähes 100 % kyse siitä, miten hyvin pystyt hallitsemaan sitä paniikintunnetta, joka syttyy sireenin lailla sun päähän heti kun yrität lopettaa. Ikään kun et muka pärjäis ilman nuuskaa ja sut olis tuomittu olemaan koukussa loppuelämäkses. Höpsis. Kyllä sä pärjäät. Kaikki, ketkä ei nuuskaa, pärjää ihan mainiosti.

Sadassa tapauksessa sadasta kaikki ihmiset valitsis elämän ilman kemikaaliriippuvuutta, jos se olis mahdollista sormia napsauttamalla. Suosittelen kaikkia kokeilemaan ton kirjan oppeja, vaikka se onkin kirjoitettu tupakan kontekstissa. Lopettaminen, tai oikeastaan itsensä vapauttaminen nuuskavankilasta, on yks parhaita päätöksiä mitä voi tehdä. Nuuska on niin salakavala, ja se on siinä mielessä ikävämpi tuote kun tupakka, kun se voi olla huulessa ihan jatkuvasti huomaamatta ja rappauttaa sun kroppaa niin että yhtäkkiä vuosien jälkeen huomaakin että ohhoh, ikenet on huonossa kunnossa ja rahaa mennyt useampi tonni ihan huomaamatta.

Elämä ilman nuuskaa on parempaa 😊”