Onnistumistarinat

”Nuuskaa tullut käytettyä 6-7 vuotta. Välissä oli yksi 3 kuukauden tauko, mutta sitten se tuli takaisin kuvioihin, kun niin moni ystävä käytti. Mutta nyt on nuuskat loppu ja tarkoitus lopettaa kokonaan ja siis itse vaihtanut nuuskan perus purkkaan. Aina kun tekee nuuskaa mieli, niin purkkaa suuhun😅

On tullut laskeskeltua, että on se niin älyttömän kallista nykyään, ja voi ne rahat fiksumminkin käyttää, kuten maksamalla omaa asuntoa, säästää remontteihin, lomareissuihin jne.”

”Nuuskaaminen sai alkunsa 13-vuotiaana, kun lätkäkaverini tarjosi treenien jälkeen minulle odensia, jonka jälkeen voin todella pahoin ja oksensin. Mutta jostain kumman syystä kokeilin uudestaan ja rupesin ostelemaan itsekin nuuskaa, ja käytin sitä noin 7 vuotta, kunnes päätin lopettaa nuuskaaminen tajutessani sen terveydelliset haitat ja rahaa säästyy kuukaudessa yli 100 €. Aluksi sen lopettaminen oli todella vaikeaa, sorruin lähes joka viikko käyttämään uudelleen nuuskaa, mutta sitten vanhempani antoivat minulle todella toimeliaan ohjelman, jota käytetään myös päivähoidossa, eli siis päivä kerrallaan.

Eli teen itselleni lupauksen, että tänään olen ilman nuuskaa ilman lupausta mitä huomenna käy, koska eihän sitä voi luvata itsellensä, että lopettaa nuuskaaminen kokonaan. Nyt olen 153 päivää putkeen joka aamu mennyt peilin eteen ja luvannut että tänään en käytä nuuskaa ja se on toiminut tähän päivään asti ja on varmasti elämäni paras päätös tähän asti ❤️!”  

”Aloitin nikotiinipussit 16-vuotiaana. Ensin se oli kokeilu, sitten tapa, lopulta pakko.
Yhtenä päivänä pikkusiskoni kysyi: “Miksi sä käytät niitä?” En osannut vastata.
Se kysymys sai mut lopettamaan.
Alku oli vaikein – pääkipua, ärtymystä, levottomuutta. Mutta päivä päivältä helpotti.
Kaverin kanssa tsempattiin toisiamme, ja lopulta nikotiini jäi pois.
Nyt hengitän vapaasti.
En lopettanut vain itseni takia – vaan myös sen, kuka katsoo mua ylöspäin.”

”Yhtenä päivänä minä tajusin olevani niin koukussa nuuskaan, että se oli kuin varjo seuraamassa minua kaikkialle. Päätin kuitenkin, että oli aika lähettää tuo varjo matkoihinsa ja lopettaa nuuskan käyttö. Tiesin, että se ei tulisi olemaan helppoa, mutta olin päättänyt tehdä sen hauskalla tavalla.
Aloitin haastamalla itseni erilaisiin tehtäviin joka kerta, kun mieliteko iski. Sen sijaan, että olisin antanut periksi, tein kymmenen punnerrusta tai keksin uuden vitsin. Pian minusta tuli punnerruskone ja paikallinen vitsimestari. Kaveritkin alkoivat kutsua minua ”Hauskaksi Hulkiksi”.
Sitten, eräänä päivänä, kun olin kaupungilla ja mieliteko iski jälleen, päätin kokeilla jotain radikaalia: ostin kasan purukumia ja jaoin sitä ohikulkijoille, samalla selittäen, että tämä on juhla nuuskan lopettamisen kunniaksi. Ihmiset nauroivat, mutta myös tukivat minua, ja yhdessä me kuplimme ja poksauttelimme purukuplia keskellä toria.
Kun viikot kuluivat, huomasin, että olin unohtanut nuuskan kokonaan.”

”Lysti alkoi hieman ennen syyskuuta. Ostin kiekon nuuskaa, koska kaikki muutkin käyttivät. Nikotiini myös parantaa keskittymiskykyä, joten ajattelin että kyseessä voisi olla oiva keino motivoida itseä opiskelemaan.

Ei siitä opiskelusta mitään tullut. Ensimmäisen kerran kun laitoin nuuskan huuleen, oli tunne mahtava. Euforiaa purkissa, pussin muodossa. Muutama päivä meni, eikä sitä kiksiä enään saanut. Ratkaisu oli helppo, tuplata annosvahvuus. Pari kertaa toimi, ja tajusin jahtaavani lohikäärmettä. Viikko sisällä riippuvuudessa, ja tajusin että nyt ollaan helvetissä. Yritin puolisen vuotta lopettaa tasaisin väliajoin, jokainen kiekko oli viimeinen. Jokainen pussi oli viimeinen, täydet kiekot lensivät roskiin, vain jotta kävin seuraavana päivänä hakemassa uuden.

Lysti kuitenkin loppui, kun hammaspaikka irtosi suusta. Ei kiekon kyljessä mainittu mitään tuollaisesta efektistä.”

” Olen käyttänyt nuskaa lukioajoista lähtien, kun ystävä antoi minun kokeilla sitä. Amkissa yritin lopettaa muutaman kerran, ja kerran olin kuukauden ilman. Äitini ei koskaan ollut tyytyväinen siihen, että käytin niitä, joten kun minulla oli Tj100, lopetin käytön, ja siitä lähtien olen pystynyt olemaan ilman.”

”Lopetin nuuskan käytön vuonna 2021 syksyllä kun muutin toiselle paikkakunnalle. Olin käyttänyt nuuskaa noin 6v. Onnistuin lopettamaan varmaan kolmannen yrityksen jälkeen. Niksat oli pahimmillaan kolmantena päivänä ja ensimmäisen viikon jälkeen alkoi helpottaa. Rahan säästäminen oli suurin motivaation lähde. Se että maisemat vaihtui auttoi myös paljon!”

”Olin käyttänyt 7 luokasta asti nuuskaa purkin päivässä, en ollut ikinä edes harkinnut lopettamista mutta kaverini kertoi lopettavansa ja sain idean että lopetan itsekin. Lopetin siihen paikkaan ja hain veksistä nikotiinipurkkaa josta olen myös päässyt eroon. Parasta päätöksessä oli se että säästyy terveys ja RAHA.”

”Aloin vetää nuuskaa yläasteella seiskalla, olin kasin ilman ja sit taas ysillä vaihdoin koulua ja siellä uudet kaverit tarjos nuuskaa ja olin tyhmä ja otin… Mutta kun lukio alkoi ja aloin seurustelemaan, mun tyttöystävän äidin työkaveri kehotti lopettamaan, kun tiesi että tyttöystävän äiti ei siedä sitä yhtään ja sen myös koin, kun se mulle suuttui. Aattelin sillä hetkellä, että heitän loput roskiin ja niin tein. Siitä asti oon ollut ilman.”

”Aloitin tupakoinnin noin 7. luokan puolessa välissä, kun kaveriporukassa kaikki poltti joten ryhmäpaineella oli iso osansa aloittamisessa. Poltin aika aktiivisesti 9.luokan loppuun ja sen jälkeen vähenisin sitä paljon, kun kaveriporukka muuttui. Lopetin kokonaan ennen lukion alkua, koska huomasin, että ääni lähti, jos poltin. Kokeilin nikotiinipusseja lukion kolmannella, mutta ei ollut minun juttu ja se jäi vain muutamaan kokeiluun. Tupakan lopettaminen oli vaikeampaa, kuin nikotiinipussien, koska ryhmäpaine oli osana sitä, mutta se onnistui aikalailla kerrasta, kuin myös nikotiinipussien. Motivaatio lopettamiseen oli nikotiinituotteiden aiheuttamat terveyshaitat ja myöhemmin tuotteiden haju alkoi ällöttämään, joka teki asiasta hyvin helppoa loppujen lopuksi.”

”Olin käyttänyt nuuskaa jo 6 vuotta, kunnes mitta tuli täyteen. Päätin jo ennen intin alkua että nuuskan on loputtava armeijan jälkeen. Tapa millä rupeaisin ongelmaa taklaamaan oli vain auki. Lopulta viimeiset päivät vierähtivät ja oli alettava tuumasta toimeen.

Kirjasin ylös kaikki syyt minkä takia haluan lopettaa ja kehitin itselleni sopivan keppiä ja porkkanaa -käytännön: jokaista käytettyä nuuskaa kohden juoksen 5 km lenkin viikon sisään käyttöpäivästä ja jokaisen nuuskattoman viikon palkitsen kahdella erikoisoluella viikonloppuna.

Olen saanut nuuskan melko vaivattomasti pois arkikäytöstä, mutta vielä on kamppailtavaa viihdekäytön puolella. Lisäksi alun perin rangaistukseksi tarkoitettu juokseminen on helpottunut huomattavasti ja on tullut osaksi arkea, vaikka en käyttäisikään viikolla nuuskaa.”

”Aloitin nuuskan käytön C-junnuissa jääkiekkoa kilpatasolla pelatessa. Olin 15-vuotias ja pääosin alotin sen takia, kun muutkin lätkäjoukkueessa käytti, ja se oli ”coolia”. En suoranaisesti huomannut silloin terveysvaikutuksia, vaikka välillä tuntuikin, ettei oikein palautunut rankoista treeneistä. ”Niksat” oli ihan hirveät aamuisin, joka teki lopettamisesta mahdotonta.

Vuosi sitten aloin enemmän perehtymään nuuskaamisen lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksiin. Olin aina tiennyt, että nuuskaaminen on epäterveellistä, mutta en koskaan tiennyt enempää. Pelkät terveyshaitat saivat minut säikähtämään. Sen jälkeen katsoin netistä löytyneestä laskurista, kuinka paljon minulla oli kulunut rahaa nuuskaan. Kokeilin lopettamista tämän jälkeen useaan otteeseen, mutta tuloksetta. Pisin aika silloin ilman nuuskaa oli noin viikon verran. 

Alotin intin tammikuussa -23 ja päätin kokeilla uudestaan. Alokaskaudella tämä ei onnistunut, mutta yritin kovasti. KH-kausi alkoi, ja päätin kokeilla lopettamista. Tällä kertaa otin erilaisen lähestymistavan. Olin netistä lukenut urheilemisen vaikutuksista riippuvuusoireisiin. Pahimmat ”niksat” olivat aina aamuisin ja ruokien jälkeen. Rupesin käymään HETI herätessäni aamulenkillä. Ruokailujen jälkeen lähdin aina pidemmälle kävelylenkille, jonka jälkeen suihkuun. Suihkussa käyminen auttoi paljon. Tuli jollain tapaa puhtaampi olo, eikä tehnyt niin paljoa mieli laittaa likaisia nuuskasäkkejä ylähuuleen.

KH-kaudesta lähtien olen nyt ollut ilman nuuskaa, ja enää ei tee ollenkaan mieli. Voin sanoa hyvällä omatunnolla, että olen päässyt nuuskasta eroon. Suosittelisin kaikkia lopettamaan. Nuuskaaminen ei ole coolia. Kokeile eri tapoja lopettaa, äläkä lannistu kun ekalla, tokalla tai kolmannellakaan yrityksellä ei toimi. Olen jo tähän asti lopettamisesta säästänyt paljon rahaa. Isoin palkinto on se, että pääsin nuuskasta eroon.” 

”Olin ennen kovassa kunnossa. Juoksin ja treenasin punttia tavoitteellisesti. Sit alotin duunissa jossa jengi ryyppäs ja käytti nuuskaa paljon, niiku oikeesti paljon. Tottakai ne tavat tarttuu ja lihoin nopeasti noin 15 kg ja urheilu jäi melkein kokonaan pois. Tätä jatkui melkein vuosi kunnes tulin armeijaan. Olin ajatellu koko ajan et denssi on aivan täydellinen asia mut armeijassa kun tuli käytettyä vielä runsaammin huomasin miten se aiheuttaa ärtymystä, ahdistusta ja väsymystä. Päätin sit et haluun suorittaa intin mahdollisimman hyvin ja lopetin denssin. Oon nyt intin aikana laihtunu lähes 20kg. Löytäny urheiluintoni jälleen ja tyttöystäväkin on ylpeä kun en käytä enää. Muutenki intti meni ihan nappiin sit. Oma kokemus on siis se että vaikka se nikotiini voi tuntuu tosi hyvältä ei se välttämättä aiheuta aina hyvää. Ne vaikutukset voi olla piilossa jonkunaikaa ja kertaantua yhtäkkiä huojuttaen koko elämää. Nimettömänä kiitos. T. 2/24 kers”

”Aloitin nuuskan käytön yläasteella. Se oli typerää, aloin käyttää sitä kaveriporukkani takia. Armeijan aikana aluksi huomatessani kuinka paljon siihen menee rahaa aloin vähentää sen käyttöä, ja nyt loppupuolella olen päässyt oikeastaan kokonaan yli siitä. Jälkeenpäin aateltuna en edes ymmärrä, miksi aloitin sen.

Vinkkinä kaikille nuuskaajille itse sanon vain että lopeta se! Siitä ei ole kuin haittaa rahapussillesi/kehollesi. Nuuskasta pääsee irti vain jos päätät ja tahdot oikeasti💪 Lisäyksenä vielä. Omalla lopettamisella olen saanut muutkin lopettamaan!” 

”Kuinka pääsin himokäyttäjänä nuuskasta eroon? Itselläni toimi apuna kuukauden kinkut. Alokasjakson aikaan käytin vielä reilusti nuuskaa (noin purkki kahteen päivään). Pikkuhiljaa otin vähemmän nuuskaa mukaan ja nyt tällä kinkulla otin vain yhden purkin, joka kesti noin viikon, sen jälkeen olen ollut ilman nuuskaa. Tämä viikko vielä niin saa mennä lomille nuuskattomana😎”

”Käytiin työkaverien kanssa päiväreissuilla Jäämeren pikkukaupoissa ostelemassa ajelun ja nuuskan antaman pikku boostin iloksi. Kaverit lähti muualle maailmaan ja minä tulin tänne palvelemaan. Ei jäänyt kuin se paha maku ja korkea syke. Tajusin miten vähän siitä oikeasti tykkäsin, ilman kaverien heittoja. Palveluksen alusta lähtien puhtailla.”

”Kun tulin inttiin, olin ihan kunnolla koukussa nuuskaan, eikä ympäristö auttanut lainkaan, kun varusmiehistä henkilökuntaan tosi moni käyttää nuuskaa ja sitä näkee koko ajan ympärillä.

Mutta ekojen viikkojen jälkeen aloin miettimään nuuskan käyttöäni ja ympäristöä, johon olen tullut. Intissä on yleensä koko päivän jonkinlaista ohjelmaa, joten mieli ei ajehtelisi nuuskan käyttöön. Joten parin ekan viikon jälkeen tein itselleni säännön, että vain iltavapailla saan laittaa nuuskan huuleeni. Kun intissä muutenkin kuri on läsnä, päätin että en tee poikkeuksia, ja se toimi. Noin kuukauden ajan käytin nuuskaa vain iltavapailla, sitten tuli lomat, jolloin päätin jättää kaikki nuuskat tuvan kaappiin, joten lomillakaan ei tulisi käytettyä. Inttiin palatessa kun oli niin paljon mielenkiintoista puuhaa melkeinpä koko ajan.

Yhtenä aamuna kun kuulutettiin komppaniassa herätys, päätin, että nuuskan käyttö loppuu tähän aamuun. Oli maaliskuun 16. päivä, ja siitä asti en ole käyttänyt yhtään nuuskaa. Nuuskan lopettamisesta ei ole ollut muuta kuin positiivista ja suosittelen kaikille lopettamista.”

”Aloitin nuuskan käytön lukion ensimmäisellä luokalla. Olin 16-vuotias, halusin kuulua porukkaan
ja kokeilla jotain ”hienoa”. Kaverit pyörittivät kiekkoa välitunneilla, ja vaikka ensimmäinen kiekon syövereistä napattu pussi sai pääni pyörälle ja vatsani sekaisin, siitä tuli nopeasti tapa. Ensin silloin tällöin ja pian jo päivittäin. Viidessä vuodessa nuuskasta tuli valitettavasti jo osa minua – se oli suussa herätessä, koulumatkalla, kokeisiin lukiessa, töissä, jopa ennen nukkumaanmenoa.
Yritin lopettaa monta kertaa. Ensimmäinen yritys oli nyt intissä, kun sain ensimmäisen kunnon flunssan pitkästä aikaa ja huomasin, ettei nuuska enää maistunut samalta. Jätin sen viikoksi. Sitten tulivat yhdet kotibileet lomilla. Mielessäni ajattelin, ”yksi ei haittaa”, ja olin taas koukussa.

Toisen kerran yritin seurustelusuhteen takia – tyttöystävä ei kestänyt nuuskan hajua ja mätiä pusseja joka paikassa. Se suhdekin päättyi, osittain siihen.
Mutta eräs hetki muutti kaiken.
Oli helmikuun alku, olin juuri täyttänyt 21. Heräsin aamulla punkassani siihen, että suuni oli täynnä verta. Pelästyin. Vessan peilistä näin, että ikenen yläpuolella oli tumma, kivulias haavauma. Menin hammastarkastukseen ja sain kuulla sanat, jotka pysäyttivät:
”Jos jatkat nuuskaamista, tästä voi tulla vakavampi. Tämä on varoitusmerkki. Limakalvomuutoksia ei pidä vähätellä.”
En ollut koskaan ajatellut, että jotain voisi oikeasti sattua. Nuuska ei haissut savulta, eikä se rasittanut keuhkoja kuten tupakka.

Mutta nyt minulla oli konkreettinen merkki siitä, että kehoni oli alkanut hylkiä tätä tapaa.
Se herätti jotain syvällä. Istuin hammaslääkärin vastaanotolla ja näin mielessäni tulevaisuuden, jossa hampaistani puuttuu paloja, tai pahempaa – kasvot ovat arpiset leikkauksista. Tajusin, että tämä ei ollut vain tapa. Tämä oli riippuvuus, joka uhkasi terveyttäni.
Lopetin sinä iltana. Ei ollut helppoa. Vieroitusoireet olivat todellisia: levottomuutta, väsymystä, ärtyneisyyttä. Söin purukumia, kävelin iltaisin ja kirjasin ylös jokaisen päivän, jonka pysyin irti. Tein sopimuksen itseni kanssa: joka kerta kun teki mieli, muistaisin sen verisen aamun ja hammaslääkärin ilmeen.
Tukea sain ystävältä, joka oli käynyt saman homman läpi. Hän sanoi, että lopettaminen ei ole yksi päätös, vaan sarja päätöksiä – joka päivä, uudestaan.
Nyt on kulunut yhdeksän kuukautta. Nuuskan kaipuu on poissa ja eihän siitä voi olla kuin ylpeä. Katson itseäni peilistä ja näen ihmisen, joka otti elämänsä takaisin.

Jos sinä luet tätä ja mietit, pitäisikö lopettaa – kysy itseltäsi, miksi et ole vielä lopettanut. Ja jos pelkäät, ettet pysty – tiedä, että jokainen päivä ilman riippuvuutta on voitto. Ja se ensimmäinen aamu, kun heräät ilman tarvetta nuuskalle, tuntuu kuin olisit saanut uuden mahdollisuuden elämään.”

”Lopetin nuuskaamisen kuukausi sitten kolmen ja puolen vuoden nuuskaamisen jälkeen. Aloitin lukioikäisenä stressinhallinnan vuoksi, mutta en koskaan kyennyt tapaa lopettamaan, vaikka se useasti mielessä kävi. Palveluksen loppupuolella aloin huomata kärsiväni särystä ikenissä ja huomasin, että ensimmäinen asia mitä tein ja ajattelin päivittäin oli nuuskaaminen. Lisäksi huomasin, että nuuska vaikutti urheilusuorituksiini konkreettisesti. En muutenkaan pitänyt ajatuksesta, että olen nikotiiniaddikti. Päätin lopettaa. Ensimmäiset päivät olivat vaikeimpia ja kärsin vieroitusoireista, mutta pikkuhiljaa oireet helpottivat ja tein joka päivä päätöksen olla käyttämättä.” 

”Itsellä nuuskan käyttö alkoi muihin tovereihin verrattuna aika myöhään, vasta ammattikoulun puolessa välissä ja ennen inttiin lähtöä sovittiin frendin kanssa, että ennenkuin tulee tj100 niin molemmat on lopettanut käytön. Noh, siinä ei mennyt kun viikko intissä ja molemmat oli sitä mieltä että ei tule onnistumaan ja että ei täällä ilman nuuskaa pärjää ja asialle naurettiin. Nyt kuitenkin tj100 lähenee ja viimeisestä säkistä on molemmilla reilut kolme kuukautta. Nuuska on pienen hetken ilo mutta kokoelämän haitta!! Säkittömiä aamuja t1/24!!”