Onnistumistarinat

“Käytin nuuskaa aina kun käytin alkoholia, koska ei se tuntunut niin isolta jutulta. Lopulta huomasin, että sitä alkoi kulua ensin darrapäivinä ja sitten muulloinkin. Silloin päätin lopettaa, koska en halua, että mielialani on riippuvainen jostain noinkin turhasta jutusta.”

“Intissä kaverini ylipuhuivat minut aloittamaan nuuskaamisen. Ja näinpä sitä tuli nuuskaa nuuskattua ensimmäiset 3 kk. Lopetin sen sitten siihen kun tajusin, että ei tässä pään pyörälle saamisessa ole mitään järkeä.”

“Lopetin nuuskaamisen kuukausi sitten kolmen ja puolen vuoden nuuskaamisen jälkeen. Aloitin lukioikäisenä stressinhallinnan vuoksi, mutta en koskaan kyennyt tapaa lopettamaan, vaikka se useasti mielessä kävi. Palveluksen loppupuolella aloin huomata kärsiväni särystä ikenissä ja huomasin, että ensimmäinen asia mitä tein ja ajattelin päivittäin oli nuuskaaminen. Lisäksi huomasin, että nuuska vaikutti urheilusuorituksiini konkreettisesti. En muutenkaan pitänyt ajatuksesta, että olen nikotiiniaddikti. Päätin lopettaa. Ensimmäiset päivät olivat vaikeimpia ja kärsin vieroitusoireista, mutta pikkuhiljaa oireet helpottivat ja tein joka päivä päätöksen olla käyttämättä.” 

“Pääsin irti nuuskasta puolen vuoden käytön jälkeen tupakaverin kanssa niin että se kumpi ratkee uudestaan maksaa 50 € toiselle. Nyt ollaan molemmat oltu käyttämättä nuuskaa kuukauden verran, vaikeeta se oli mut hyvin pärjättiin.”

“Lopetin tavallisella purkalla nuuskan kuin seinään, kun sairastin koronan.  Nyt ollaankin oltu nikotiinittomalla linjalla jo 5 kuukautta ja hyvin menee! Ei edes kännissä tee mieli heittää körssiä huuleen tahi nuuskaa yläpeltiin. Jos saisin 300 e, veisin emännän Stefans steakhouseen vetää pihviä. Se varmaan vetäis körssin sen safkaamisen jälkeen mutta ite hengittelisin vaan raikasta ja ravitsevaa ilmastoa kitusiini.”

“Piti lopettaa intin puolen välissä nuuska, kun tuli ongelmii saannin ja hinnan suhteen, ja ei enää oo sen jälkeen kelvannut nuuska. Siitä asti ollut ilman nuuskaa ja tuun jatkossa olemaankin, kun tyttöystävä ei tykkää siitä.”

“Puoli vuotta ennen armeijaa päätettiin kaverin kanssa lopettaa nuuskan käyttö. Oltiin ainoot kaveriporukassa, jotka käytti nuuskaa. Pakko sanoo, ettei varmasti ois onnistunu, jos kaveri ei ois lopettanu samaa aikaan😅 Kun kukaan ympärillä ei käytä nuuskaa, niin ei voi olla sillee ‘heitä yks pussi’, joten aika nopee siitä riippuvuudesta pääs eroon silloin. Nyt intissäkin nuuskaa menny pyöreet nolla✌🏼 Edelleen siis hyvällä tiellä.”

“Kun tulin inttiin, olin ihan kunnolla koukussa nuuskaan, eikä ympäristö auttanut lainkaan, kun varusmiehistä henkilökuntaan tosi moni käyttää nuuskaa ja sitä näkee koko ajan ympärillä.

Mutta ekojen viikkojen jälkeen aloin miettimään nuuskan käyttöäni ja ympäristöä, johon olen tullut. Intissä on yleensä koko päivän jonkinlaista ohjelmaa, joten mieli ei ajehtelisi nuuskan käyttöön. Joten parin ekan viikon jälkeen tein itselleni säännön, että vain iltavapailla saan laittaa nuuskan huuleeni. Kun intissä muutenkin kuri on läsnä, päätin että en tee poikkeuksia, ja se toimi. Noin kuukauden ajan käytin nuuskaa vain iltavapailla, sitten tuli lomat, jolloin päätin jättää kaikki nuuskat tuvan kaappiin, joten lomillakaan ei tulisi käytettyä. Inttiin palatessa kun oli niin paljon mielenkiintoista puuhaa melkeinpä koko ajan.

Yhtenä aamuna kun kuulutettiin komppaniassa herätys, päätin, että nuuskan käyttö loppuu tähän aamuun. Oli maaliskuun 16. päivä, ja siitä asti en ole käyttänyt yhtään nuuskaa. Nuuskan lopettamisesta ei ole ollut muuta kuin positiivista ja suosittelen kaikille lopettamista.”

“Oma tarinani nuuskan kanssa alkaa varmaan 15-vuotiaana. Polteltiin kessua kavereiden kanssa ja sitten joku yllytti ostamaan nuuskaa, kun ei ollut tupakkaa jäljellä. Siitä sitten aloin aktiivisesti käyttämään nuuskaa 20-vuotiaaksi saakka. Nyt päätin, että lopetan, ja se on onnistunut toistaiseksi todella hyvin. Aluksi lopetin nuuskan ja polttelin kessua kun teki mieli nuuskaa, mutta kessuttelukin jäi nopeasti pois kyydistä. Nykyään jauhan purkkaa, jos tekee oikein pahasti mieli, esimerkiksi jos kaverit imevät nuuskaa vieressä. Lopettaminen ei todellakaan ole ollut helppoa, mutta tahdonvoimalla siinäkin on onnistunut.

Lompakkoon jää kuussa yli 50 € enemmän, ääreisverenkiertoni on parantunut, makuaistini on palautunut normaaliksi ja pystyn taas haistamaan jotakin nenälläni. Kokonaisuudessaan kaikki on nyt paremmin. En tätä edes huomannut kun käytin nuuskaa, mutta lopettamisen jälkeen nämä olemattomat asiat ovat tulleet esille ja niiden tärkeyden on tajunnut. Olen nyt ollut 70 päivää nuuskattomana.”

“Käytin nuuskaa yläasteesta asti eli noin 5-6 vuotta. Nuuskaa meni noin purkki 1-2 päivään. Uusivuosi 2020 oli mieleenpainuva, koska silloinen tyttöystäväni, jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta, jätti minut, ja suremisen ohella ei tehnyt nuuskaa mieli yhtään.

4.1.2021 oli päivä, jolloin asepalvelukseni alkoi. Silloin päätin, että nyt alkaa salilla käyminen ja itsestään huolehtiminen. Sain tuloksia ällistyttävän nopeasti ja huomasin, että voin paljon paremmin, kun en käytä nuuskaa. En halunnut kehooni mitään, mikä vaikuttaisi siihen negatiivisesti, ja se on pitänyt tähän päivään asti. Nyt voin paremmin kuin koskaan, henkisesti ja fyysisesti. Nuuskaankaan en ole koskenut kertaakaan! Olen ylpeä itsestäni ja toivon sitä myös kaikille nuuskasta irti kamppaileville, että saa jätettyä tuon turhakkeen ja jatkettua elämää ilman nuuskaa!”

“Aloitin nuuskaamisen heti yläasteella pienestä kaverien yllytyksestä, tietty oli kokeilun ja näyttämisen halua ja siitä se parin kokeilun jälkeen lähti. Siitä hetkestä viime vuoden joulukuuhun asti, eli noin seitsemän vuotta, meni kiekko päivässä. Kaikkee mitä oli saatavilla. Aina kun ei nuuskaa ollut saatavilla, paloi tupakkaa, koukku oli jäätävä. Sekä nikotiini että se tapa kun sai iskeä sen mörön ullakolle. 

Noin 6-7 vuoden käytön jälkeen alkoi olla vähän järkee päässä ja lukio oli loppusuoralla. Huvikseni aloin laskeskella, paljonko oon tunkenut rahaa eli nuuskaa mun huuleen ja samalla kaiken näköstä paskaa elimistöön. Lisäksi olin pitkään katellu omaa autoa, että sit kun on mahis niin semmosen hommaan. Ei tietysti mikään helppo homma opiskelijana ja vielä kun nuuskaan menee kuukaudessa noin 200 €, joka on vuodessa aivan helvetisti, entäs sitten 7 vuodessa…

Se hetki avas silmiä ja tajusin etten koskaan tuu saamaan sitä omaa autoa, ja siitä se loppu ku seinään. Ainut mitä sen jälkeen käytin kuukauden parin sisään oli illanvietossa muutamia sikareita.

Tällä hetkellä on säästössä 550 € ja juuri sitä ensimmäistä autoa varten. Oli kyllä elämäni paras päätös ja varmaan vaikein taistelu mitä tähän mennessä ollut. Nyt kun miettii, niin pahin on se tapa. Siihen auttoi itellä normi purkan syöminen ja kun vaan teki mahdollisimman paljon kaikkea.

Nyt ei muuta kun lisää säästöä ja intti loppuun, niin eiköhän tästä vielä mersu saada alle jonain päivänä.”

“Minä aloitin nuuskan käytön 15-vuotiaana jääkiekkotovereideni painostuksesta. Sain sellaisen kuvan, että nuuska kuuluu jääkiekon kulttuuriin. Tämän jälkeen käytin nuuskaa päivittäin suuria määriä. Ajattelin jossain kohtaa jo lopettamista, mutta en pystynyt siihen. Sitten 19-vuotiaana saavuin armeijaan. Päädyin Aukiin ja joha-marssin jälkeen tajusin pystyväni mihin vain. Siitä motivoituneena lopetin nuuskan käytön välittömästi. Samalla muutin myös elintapani terveellisemmiksi ja näin minusta tuli aivan uusi ihminen. Tämän jälkeen kuntoni koheni huomattavasti ja juoksin viime kesänä maratoonin. Uskon, että kaikki pystyvät lopettamaan nuuskan käytön, kunhan päättävät niin!💪🏻 

Meikäläisen nuuskan lopetusurakka alkoi selkeen vähentämissuunnitelman tekemisellä. Lyhyesti pudotin about pussilla tai parilla päivittäin kunnes pärjäsin n. 3 pussilla per päivä. Sit ostin ns. ‘viimesen kiekon’, mikä kesti viikon. Siihen se loppu, ja nyt on 119 pv viimeisestä pussista.

Valehtelisin jos sanoisin, ettei välillä tekis mieli, mut selviän siitä usein tekemällä jotain esim. urheilu- tai jotain muuta aktiviteettia. Tai sit lukemalla muitten tarinoita siitä kuinka elämä on parantunu lopettamisen jälkeen niin saa extramotivaatioo pysyy erossa siitä ‘myrkystä’💪💪

Mä oon polttanut röökiä 13-vuotiaasta ja nuuskaamisen aloitin 16-vuotiaana lukiossa. Armeija oli mulle, niin kuin monelle muullekin, just se paikka jossa nuuskaaminen kuitenkin otti tupakoinnista yliotteen ja tupruttelun jätin täysin siirtyessäni imemään purkin denssiä päivään.

Armeija loppui (res.vänr. TK II/14 kiittää), mutta nuuska jäi ilman aikomustakaan lopettaa. Tapasin kesällä 2015 kuitenkin silloisen tyttöystäväni, joka ei erikseen pyytänyt multa lopettamista mutta oli sisäsyntyisesti terveellisten elintapojen kannattaja, joten mun teki mieli lopettaa ihan vaan näyttääkseni sille. Eka yritys epäonnistui tahdonvoiman loputtua. Jatkoin nuuskaamista, mutta en tietenkään kertonut siitä paremmalle puoliskolleni. Noh, tätä jatkui aikansa, ja tietysti ennen pitkää mun piti myöntää, etten ollut lopettanutkaan. Tohon liittyvä peittely ja häpeä oli liian suuri käsiteltäväks, joten päätin koittaa lopettaa uudestaan vaan näyttääkseni itelleni että pystyn siiihen.

Lopetin taas seinään, eli purkki denssiä päivässä → nolla pussia päivässä. Mun kaveri oli just lopettanut röökin Stumppaa tähän -nimisen kirjasen avulla, ja ajattelin testata sitä tueksi samalla. Luin noin 20 sivua kun se saapui postissa ja olin jo vakuuttunut. Nuuskan lopettamisessa kontrolloidaan paniikkia ja pelkoa ilman nuuskaa pärjäämisestä, nikotiinin nk. ”vieroitusoireethan” on vähän humpuukia. Seurusteltiin sen mimmin kanssa pari vuotta ja eron tultua tietysti yksissä kesäbileissä ajattelin että yks denssipussi ei varmaan haittaa…

Siitä tietysti lähti koko yliopiston läpi kestänyt uusi nuuskakausi. Imettiin koulukavereiden kanssa denssiä käytännössä työksemme. Jossain viidennen yliopistovuoden kohdalla aloin miettimään tätä asiaa uudestaan. Olin nuuskannut 10 vuotta (parin vuoden tauko keskellä), ja enää se ei ollut mitään muuta kun täysin lähes pakko-oireista huuleen tunkemista, josta ei saanut mitään varsinaisia kiksejä. Koko ajan sattuu huuleen, hampaan nitkuu, ikenet hiertää ja sitä rataa.

Tartuin uudestaan samaan kirjaan, mutta ilman sitä näyttämisentarvetta huomasinkin, että lopettamine ei ookaan niin helppoa. Lisäks käynti hammaslääkärillä paljasti, että mun ikenen tilanne on ihan normaali vaikka oon nuuskannutkin paljon. Mulla ei ollut sisäsyntyistä tarvetta lopettamiseen.

Oon ollut nyt vuoden on-offina nuuskan kanssa, ja kamppailen koko ajan oman tahtotilani kanssa että löytäisin sen oikeen lopettamisen tahdon vaihteen silmään. Ilman sitä minkään huonon tavan poisoppiminen ei oo mahdollista.

Mut nää vinkit haluan kertoo kaikille:

1. kun on ollut viikon nuuskaamatta, ei edes tunnut siltä että olisi koskaan nuuskannutkaan
2. mun tahtiin denssiä imevällä menee nuuskaan nykyhinnoilla se 40-60 € reilussa viikossa. Ei varmaan tarvii laskee auki mitä tää tarkottaa vuodessa
3. nuuskan tai tupakan lopettamisessa on lähes 100 % kyse siitä, miten hyvin pystyt hallitsemaan sitä paniikintunnetta, joka syttyy sireenin lailla sun päähän heti kun yrität lopettaa. Ikään kun et muka pärjäis ilman nuuskaa ja sut olis tuomittu olemaan koukussa loppuelämäkses. Höpsis. Kyllä sä pärjäät. Kaikki, ketkä ei nuuskaa, pärjää ihan mainiosti.

Sadassa tapauksessa sadasta kaikki ihmiset valitsis elämän ilman kemikaaliriippuvuutta, jos se olis mahdollista sormia napsauttamalla. Suosittelen kaikkia kokeilemaan ton kirjan oppeja, vaikka se onkin kirjoitettu tupakan kontekstissa. Lopettaminen, tai oikeastaan itsensä vapauttaminen nuuskavankilasta, on yks parhaita päätöksiä mitä voi tehdä. Nuuska on niin salakavala, ja se on siinä mielessä ikävämpi tuote kun tupakka, kun se voi olla huulessa ihan jatkuvasti huomaamatta ja rappauttaa sun kroppaa niin että yhtäkkiä vuosien jälkeen huomaakin että ohhoh, ikenet on huonossa kunnossa ja rahaa mennyt useampi tonni ihan huomaamatta.

Elämä ilman nuuskaa on parempaa 😊”

“Eilen sitten meni viimeset yläpeltiin, aamulla loput roskiin ja tykki perässä. Nyt saa riittää. Viisi vuotta on tullut käytettyä nuuskaa silloin tällöin. Trendinä kuitenkin aikalailla ollut, että joka vuosi enemmän kuin edellisenä. Olen ‘lopettanut’ neljä kertaa ja päätynyt aina uudelle lähtöviivalle. Joskus pitänyt pari kuukautta, joskus pari päivää. Viimeksi lopetin ennen juhannusta ja siinä meni viikko.

En ole varma, onko nuuskaaminen mulle enemmän tapariippuvuus vai fyysinen riippuvuus vai molempia. Kaikkein eniten sitä on mennyt tietyissä tilanteissa, erityisesti kaverien kesken. Aamukahvi ja nuuska, iltakahvi ja nuuska, reenit ja nuuska, iltaolut ja nuuska. Jollakin typerällä tavalla mulla vielä nuuskaaminen on toiminut priimusmoottorina oluenjuonnille kaksisuuntaisesti. Olutta ja nuuska huuleen. Kaljan juontia olen tosin pystynyt aika hyvin vähentelemään. Sellaista perustissuttelua.”

“Tulin armeijaan 2/19 ja aloitin silloin käyttää nuuskaa. Palvelin vuoden ja tulin töihin. Lupasin äitille että kun intti loppuu, lopetan. Sain viran tammikuussa 2021 ja lopetin nuuskan 5.1.2021 ja ollut siitä asti ilman eikä kyllä tee enää edes mieli… Sanon veijareillekin, että kannattaa lopettaa turha rahareikä.”

“En käyttänyt nuuskaa ennen. Lähdin viime kesänä inttiin, ja samalla syksyn edetessä nuuskan käyttäminenkin alkoi. Kaverit käyttivät ja yllytyshulluna itsekin testasin… ja jäinkin lopulta koukkuun. Pääsin intistä noin viikko sitten, ja olenkin jo ollut 5 päivää ilman. Ei edes vituta.”

“Kun tulin inttiin, olin käyttänyt muutaman vuoden nuuskaa, kiekon päivään. Olin aikonut pitkään lopettaa nuuskaamisen mutta en ollut onnistunut.

Tässä palveluksen aikana huomasin, kuinka paljon siihen menee rahaa, eikä siitä kroppakaan oikein tykännyt, joten lopetin.

Ei se helppoa ollut, koska lähes kaikki inttikaverit käyttävät, myös siviilissä kaverit käyttävät. Sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni ja lopetettua. Tupakin poltto loppui samalla.”

“Armeijaani oli jäljellä 10 päivää, kun minulla todettiin angiina ja pusutauti, jonka seurauksena minut laitettiin osastolle. Minulla ei ollut mukanani yhtään nuuskaa. Olin siellä osastolla armeijani viimeiset päivät ilman nuuskaa ja siten pääsin eroon siitä. Nyt olen ollut alle viikon siviilissä enkä vieläkään ole käyttänyt, eli olen varsinaisesti lopettanut.”

“Itse kokeilin ensimmäistä kertaa yläasteella kavereiden painostuksesta. Homma alkoi yksittäisillä pusseilla, lopulta päädyin ostamaan omia ja sen jälkeen 6 vuotta putkeen käytin nuuskaa. Inttiin kun menin, lopetin, koska päivärahat on niin pienet ettei niillä kauheesti juhlita. Ja hyvin on pärjänny, kun on ollut mielekästä tekemistä niin on oikeestaan unohtanut kokonaan käyttää. Toki joskus tulee yksittäisiä käytettyä ja samalla todettua että hyi helvetti. Enpä enää taida palata nikotiinin pariin kun ihan hyvin pärjänny ilmankin.”

“Käytin nuuskaa yli vuoden. Yritin lopettaa monesti, mutta ryhmäpaineen ja helpon saatavuuden takia se oli haastavaa. Hiljattain kuulin tarinan isäni tutusta, joka oli kuollut suusyöpään pitkäaikaisen nuuskaamisen seurauksena. Tarina pysäytti pohtimaan sitä, kumpi on oikeasti arvokkaampaa; nuuska vai terveys.”

“Tiistaina tein päätöksen lopettaa, mutta Zonnicin kautta retkahdin R-42-nuuskapurkkiin tänään. 
Hankalaa on, mutta nyt yritän uudestaan ja kokonaan poikki, ei mitään korvaavaa. Iso pussi xylitol-purkkaa vaan kaupasta. Suurin, painavin syy lopettaa on nuuskan aiheuttama painostava ahdistus. Ja kyl se vaan faktahomma on, ettei salihommat eikä urheilu ylipäätään skulaa nuuskapäissään, suorituskyky laskee tosi dramaattisesti. Mä aattelin kertoo avoimesti ystävilleni vieroitushankkeestani ja sopia, kenelle voisin soittaa, kun tiukka hetki koittaa.”