Onnistumistarinat

”Olen tupakoinut ja käyttänyt nuuskaa alkoholin alaisena yläkoulusta lähtien, mutta kunnon käyttö alkoi vasta lukion toisena vuonna, kun välitunneilla alettiin kaveriporukalla käydä tupakilla ja nuuskaa käytettiin tunneilla. Lopetin nikotiinin täysin uutena vuotena, kun halusin keskittyä kirjoituksiin ja aloittaa uuden sivun elämässäni. Tämä kesti kunnes tulin armeijaan, jossa nikotiini taas otti vallan. Tärkein syy lopettamiseen on nuorille varusmiehille varmasti rahan meneminen, nuuskakiekko on 5-7€ ja aski röökiä on 12€. Monilla siis suurin osa päivärahoista menee nikotiinin joka on surullista. Päätin lopettaa uudestaan nähdessäni tj0nuuskalle kampanjan kamppailu päivillä, ja tajusin kuinka koukussa taas olin. Kun käyttää täysipäiväisesti nuuskaa niin ajatukset ovat helposti sumeita, ja tunnen itseni paljon virkeämmäksi, kun olen taas irti nuuskasta. Nuuskan käyttäminen nuorilla miehillä on yleistynyt sen jälkeen, kun kaupat, kuten sotilaskoti, ovat alkaneet myymään niitä tiskiltä.”

”Aloin vetää nuuskaa yläasteella seiskalla, olin kasin ilman ja sit taas ysillä vaihdoin koulua ja siellä uudet kaverit tarjos nuuskaa ja olin tyhmä ja otin… Mutta kun lukio alkoi ja aloin seurustelemaan, mun tyttöystävän äidin työkaveri kehotti lopettamaan, kun tiesi että tyttöystävän äiti ei siedä sitä yhtään ja sen myös koin, kun se mulle suuttui. Aattelin sillä hetkellä, että heitän loput roskiin ja niin tein. Siitä asti oon ollut ilman.”

”Aloitin nuuskaamisen kahdeksannella luokalla ja käytin sitä viime kevääseen asti. Käytin nuuskaa etenkin muutaman viime vuoden aikana todella paljon. Yritin lopettaa monesti, mutta riippuvuus vei aina voiton.

Viime keväänä tein kuitenkin tiukan päätöksen. Laitoin kiekon kiinni. Se päätös on pitänyt, ja voin todeta, että se oli elämäni parhaita päätöksiä. Nuuskaamisesta ei ole mitään hyötyä.

Käyttäjien mielestä lopettaminen on vaikeaa, ja niinhän se onkin niin kauan kun ajattelet sen olevan vaikeaa. Nuuskasta pääsee irti päästämällä irti ja päättämällä. Lopettamisen jälkeen ei ole tullut päivääkään, jolloin olisi tehnyt mieli nuuskaa. Minä päätin ja pystyin lopettamaan, niin pystyt sinäkin, jos haluat.”

”Tajusin kuinka turhaa paskaa tavaraa tupakki ja nuuska on. Käytin intin jälkeen viimesen tolppani ja lopetin ekalla heittämällä kaikki. Tässä on nyt puoli vuotta oltu ilman.”

”Itse kokeilin ensimmäistä kertaa yläasteella kavereiden painostuksesta. Homma alkoi yksittäisillä pusseilla, lopulta päädyin ostamaan omia ja sen jälkeen 6 vuotta putkeen käytin nuuskaa. Inttiin kun menin, lopetin, koska päivärahat on niin pienet ettei niillä kauheesti juhlita. Ja hyvin on pärjänny, kun on ollut mielekästä tekemistä niin on oikeestaan unohtanut kokonaan käyttää. Toki joskus tulee yksittäisiä käytettyä ja samalla todettua että hyi helvetti. Enpä enää taida palata nikotiinin pariin kun ihan hyvin pärjänny ilmankin.”

”Aloitin satunnaisen nuuskan käytön lukion ekalla vuodella. Intissä satunnainen käyttö muuttui säännölliseksi ja siitä tuli kunnon tapa laittaa aina nuuska huuleen, kun oli tylsää tai rupes tekemään jotain. Rukissa käyttö oli miltei jatkuvaa ja siellä rupesin ensimmäistä kertaa miettimään et hitto tätä nuuskaa menee. Siellä sit sanoin kaverille et tää on muuten vika pussi minkä ikinä käytän. Noh pari kk siinä meni ja repsahdin, kunnes aattelin et nyt tää loppuu oikeesti et ei tästä oo mulle mitään hyötyä. Alkuvuodesta lopetin kokonaan ja tulevaisuus ilman nuuskaa näyttää hyvältä! Sillon tuli tj0 nuuskalle, en kadu päivääkään, enkä ikinä repsahda uudestaan!”

”Eli tosiaan kaikki lähti siitä kun olin jo 5x yrittänyt lopettaa nuuskan ja tupakan käytön, armeijassa käyttö pahentui mutta 5kk kun olin armeijjassa ollut totesin että nyt on aika todella lopettaa ja parantaa oma terveys kunnolla. Ja varsinkin pelko syövästä kasvoi sillä sitä suvussmme on paljon. Sain apua veksistä nikotiinin lopettamiseen ja olen ollut nikotiini vapaa jo melkein puolivuotta. Vaikka vieläkin armeijjassa olen, ei tee edes mieli nikotiinia ja toivon että moni muukin yrittäisi lopettaa sillä se todella vapauttaa mielen ja oman terveyden takaisin paremmaksi.
Olen hyvin helpottunut, että todella onnistuin lopettamaan vaikka olin 6v aktiivisesti käyttänyt nikotiinia, varsinkin nuuskaa. Kiitos intin ja oman tahtoni. Myös kihlattuni oli tukena hyvin paljon ja pääsin irti nuuskasta ja ylipäätään nikotiinista.
Yleiskuntoni on nousut noin 80% ja olen hyvin tyytyväinen siitä. Kyllä elämä hymyilee kun on päässyt irti nikotiinista, suosittelen vahvasti kaikille ”

”Aloitin nuuskan käytön lukion ensimmäisellä luokalla. Olin 16-vuotias, halusin kuulua porukkaan
ja kokeilla jotain ”hienoa”. Kaverit pyörittivät kiekkoa välitunneilla, ja vaikka ensimmäinen kiekon syövereistä napattu pussi sai pääni pyörälle ja vatsani sekaisin, siitä tuli nopeasti tapa. Ensin silloin tällöin ja pian jo päivittäin. Viidessä vuodessa nuuskasta tuli valitettavasti jo osa minua – se oli suussa herätessä, koulumatkalla, kokeisiin lukiessa, töissä, jopa ennen nukkumaanmenoa.
Yritin lopettaa monta kertaa. Ensimmäinen yritys oli nyt intissä, kun sain ensimmäisen kunnon flunssan pitkästä aikaa ja huomasin, ettei nuuska enää maistunut samalta. Jätin sen viikoksi. Sitten tulivat yhdet kotibileet lomilla. Mielessäni ajattelin, ”yksi ei haittaa”, ja olin taas koukussa.

Toisen kerran yritin seurustelusuhteen takia – tyttöystävä ei kestänyt nuuskan hajua ja mätiä pusseja joka paikassa. Se suhdekin päättyi, osittain siihen.
Mutta eräs hetki muutti kaiken.
Oli helmikuun alku, olin juuri täyttänyt 21. Heräsin aamulla punkassani siihen, että suuni oli täynnä verta. Pelästyin. Vessan peilistä näin, että ikenen yläpuolella oli tumma, kivulias haavauma. Menin hammastarkastukseen ja sain kuulla sanat, jotka pysäyttivät:
”Jos jatkat nuuskaamista, tästä voi tulla vakavampi. Tämä on varoitusmerkki. Limakalvomuutoksia ei pidä vähätellä.”
En ollut koskaan ajatellut, että jotain voisi oikeasti sattua. Nuuska ei haissut savulta, eikä se rasittanut keuhkoja kuten tupakka.

Mutta nyt minulla oli konkreettinen merkki siitä, että kehoni oli alkanut hylkiä tätä tapaa.
Se herätti jotain syvällä. Istuin hammaslääkärin vastaanotolla ja näin mielessäni tulevaisuuden, jossa hampaistani puuttuu paloja, tai pahempaa – kasvot ovat arpiset leikkauksista. Tajusin, että tämä ei ollut vain tapa. Tämä oli riippuvuus, joka uhkasi terveyttäni.
Lopetin sinä iltana. Ei ollut helppoa. Vieroitusoireet olivat todellisia: levottomuutta, väsymystä, ärtyneisyyttä. Söin purukumia, kävelin iltaisin ja kirjasin ylös jokaisen päivän, jonka pysyin irti. Tein sopimuksen itseni kanssa: joka kerta kun teki mieli, muistaisin sen verisen aamun ja hammaslääkärin ilmeen.
Tukea sain ystävältä, joka oli käynyt saman homman läpi. Hän sanoi, että lopettaminen ei ole yksi päätös, vaan sarja päätöksiä – joka päivä, uudestaan.
Nyt on kulunut yhdeksän kuukautta. Nuuskan kaipuu on poissa ja eihän siitä voi olla kuin ylpeä. Katson itseäni peilistä ja näen ihmisen, joka otti elämänsä takaisin.

Jos sinä luet tätä ja mietit, pitäisikö lopettaa – kysy itseltäsi, miksi et ole vielä lopettanut. Ja jos pelkäät, ettet pysty – tiedä, että jokainen päivä ilman riippuvuutta on voitto. Ja se ensimmäinen aamu, kun heräät ilman tarvetta nuuskalle, tuntuu kuin olisit saanut uuden mahdollisuuden elämään.”

”Pääsin irti nuuskasta puolen vuoden käytön jälkeen tupakaverin kanssa niin että se kumpi ratkee uudestaan maksaa 50 € toiselle. Nyt ollaan molemmat oltu käyttämättä nuuskaa kuukauden verran, vaikeeta se oli mut hyvin pärjättiin.”

” Olen käyttänyt nuskaa lukioajoista lähtien, kun ystävä antoi minun kokeilla sitä. Amkissa yritin lopettaa muutaman kerran, ja kerran olin kuukauden ilman. Äitini ei koskaan ollut tyytyväinen siihen, että käytin niitä, joten kun minulla oli Tj100, lopetin käytön, ja siitä lähtien olen pystynyt olemaan ilman.”

”Homma alko 8 luokalla ja loppu amiksen ekana vuonna syksyllä, eli 3 vuotta tuli käytettyä. Olin yrittänyt lopettaa nuuskan käyttöä useeseen otteeseen mutta eihän se ollut onnistunut. Sitten päätin että nyt se loppuu ja otin purkkaa tilalle aina kun teki mieli. Pikkuhiljaa muuttu helpommaks ja tässä sitä nyt sitte ollaan. Aika monesti homma meinas lipsua mutta en kuitenkaan ottanut vaikka tarjottiin.”

”Olin käyttänyt nuuskaa jo 6 vuotta, kunnes mitta tuli täyteen. Päätin jo ennen intin alkua että nuuskan on loputtava armeijan jälkeen. Tapa millä rupeaisin ongelmaa taklaamaan oli vain auki. Lopulta viimeiset päivät vierähtivät ja oli alettava tuumasta toimeen.

Kirjasin ylös kaikki syyt minkä takia haluan lopettaa ja kehitin itselleni sopivan keppiä ja porkkanaa -käytännön: jokaista käytettyä nuuskaa kohden juoksen 5 km lenkin viikon sisään käyttöpäivästä ja jokaisen nuuskattoman viikon palkitsen kahdella erikoisoluella viikonloppuna.

Olen saanut nuuskan melko vaivattomasti pois arkikäytöstä, mutta vielä on kamppailtavaa viihdekäytön puolella. Lisäksi alun perin rangaistukseksi tarkoitettu juokseminen on helpottunut huomattavasti ja on tullut osaksi arkea, vaikka en käyttäisikään viikolla nuuskaa.”

”Käytin nuuskaa yläasteesta asti eli noin 5-6 vuotta. Nuuskaa meni noin purkki 1-2 päivään. Uusivuosi 2020 oli mieleenpainuva, koska silloinen tyttöystäväni, jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta, jätti minut, ja suremisen ohella ei tehnyt nuuskaa mieli yhtään.

4.1.2021 oli päivä, jolloin asepalvelukseni alkoi. Silloin päätin, että nyt alkaa salilla käyminen ja itsestään huolehtiminen. Sain tuloksia ällistyttävän nopeasti ja huomasin, että voin paljon paremmin, kun en käytä nuuskaa. En halunnut kehooni mitään, mikä vaikuttaisi siihen negatiivisesti, ja se on pitänyt tähän päivään asti. Nyt voin paremmin kuin koskaan, henkisesti ja fyysisesti. Nuuskaankaan en ole koskenut kertaakaan! Olen ylpeä itsestäni ja toivon sitä myös kaikille nuuskasta irti kamppaileville, että saa jätettyä tuon turhakkeen ja jatkettua elämää ilman nuuskaa!”

”Olin käyttänyt silloin joku 3 kk. Sit tyttöystävä sano ’nyt jos et lopeta, niin mua et tuu kyllä sit enää näkemään’. Se sai kyllä ajattelee.”

”Lopetin nuuskan, kun löin vitsillä vetoa kaverin kanssa. En ottanut alkuun tosissaan koko hommaa, mutta kun huomasin kehossani positiiviset muutokset, päätin lopettaa kokonaan, enkä ole katunut päivääkään!!!”

”Kun tulin inttiin, olin käyttänyt muutaman vuoden nuuskaa, kiekon päivään. Olin aikonut pitkään lopettaa nuuskaamisen mutta en ollut onnistunut.

Tässä palveluksen aikana huomasin, kuinka paljon siihen menee rahaa, eikä siitä kroppakaan oikein tykännyt, joten lopetin.

Ei se helppoa ollut, koska lähes kaikki inttikaverit käyttävät, myös siviilissä kaverit käyttävät. Sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni ja lopetettua. Tupakin poltto loppui samalla.”

”Lopetin tupakoinnin ja nyt olen nuuskasta lakossa. Aloitin 14 ikäisenä (olen nyt 21) ja tupakan lopetin vuosi sitten ja nyt nuuskan Pirusta yritän irti, koska terveys vaikutukset ja säästää rahaa johkin järkevään. Olen saanut motivaatiota kohoavasta kunnosta ja yleisestä terveydestä”

” Olin koukussa nikotiinipusseihin ja niistä eroon pääseminen oli hankala prosessi, mutta onnistuin siinä intin loppupuolilla. Itselleni vaikeinta lopettamisessa oli ehdottomasti ryhmäpaine, sillä nikotiinipussien käyttö oli aika tavallista mulle ja kavereille. Jotkut olivat jopa ihmeissään, kun kerroin lopettaneeni nikotiinipussien käytön. Moni kuitenkin ymmärsi kun perustelin päätökseni tarkemmin. Itselleni lopettamisen syy oli paljolti terveydellinen ja halusin myöskin säästää päivärahoista. Huomasin unenlaatuni heikkenimisen olevan yhteydessä jatkuvaan nikotiinipussien käyttöön ja intissä lepääminen oli vielä tottakai erittäin tärkeää. Lopettaminen oli vaikeaa ja epäonnistuinkin siinä muutaman kerran, kun kaverit tarjosivat, enkä kehdannut kieltäytyä. Nyt on paljon helpompi kieltäytyä, jos mulle tarjotaan sillä lopettamisesta on jo hyvin aikaa. Suosittelen ehdottomasti kaikkia ainakin kokeilemaan lopettamista. Itse ainakin lopettaessa huomasin kuinka pahasti olin koukussa.”

”Kun tulin inttiin, olin ihan kunnolla koukussa nuuskaan, eikä ympäristö auttanut lainkaan, kun varusmiehistä henkilökuntaan tosi moni käyttää nuuskaa ja sitä näkee koko ajan ympärillä.

Mutta ekojen viikkojen jälkeen aloin miettimään nuuskan käyttöäni ja ympäristöä, johon olen tullut. Intissä on yleensä koko päivän jonkinlaista ohjelmaa, joten mieli ei ajehtelisi nuuskan käyttöön. Joten parin ekan viikon jälkeen tein itselleni säännön, että vain iltavapailla saan laittaa nuuskan huuleeni. Kun intissä muutenkin kuri on läsnä, päätin että en tee poikkeuksia, ja se toimi. Noin kuukauden ajan käytin nuuskaa vain iltavapailla, sitten tuli lomat, jolloin päätin jättää kaikki nuuskat tuvan kaappiin, joten lomillakaan ei tulisi käytettyä. Inttiin palatessa kun oli niin paljon mielenkiintoista puuhaa melkeinpä koko ajan.

Yhtenä aamuna kun kuulutettiin komppaniassa herätys, päätin, että nuuskan käyttö loppuu tähän aamuun. Oli maaliskuun 16. päivä, ja siitä asti en ole käyttänyt yhtään nuuskaa. Nuuskan lopettamisesta ei ole ollut muuta kuin positiivista ja suosittelen kaikille lopettamista.”

”Armeijaani oli jäljellä 10 päivää, kun minulla todettiin angiina ja pusutauti, jonka seurauksena minut laitettiin osastolle. Minulla ei ollut mukanani yhtään nuuskaa. Olin siellä osastolla armeijani viimeiset päivät ilman nuuskaa ja siten pääsin eroon siitä. Nyt olen ollut alle viikon siviilissä enkä vieläkään ole käyttänyt, eli olen varsinaisesti lopettanut.”