Onnistumistarinat

”Lopetin nuuskan käytön heti kotiutumisen jälkeen maaliskuussa. Kotona arjessa ei tunnu samanlaista ’tarvetta’ nuuskan käytölle, joten lopettaminen tuntui aika luontevalta. Välillä teki mieli, mutta kun ei ostanut lisää niin ei voinut käyttääkään.”

”Aattelin jakaa muille motivaatioksi oman tarinan nuuskan jättämisestä intin aikana, vaikka moni kokee sen intin aikana erittäin vaikeaksi, ja monella se nuuskan käyttö siellä vasta alkaakin.

Sitä oli tullu käytettyä noin 2 vuotta ennen ku lähtö tuli, ja jatku myös 4-5 kuukautta intin alottamisen jälkeen. Aattelin ite silloin, että eihän täällä ilman nuuskaa pärjää, ja pelkkä ajatuskin siitä ettei ois ollu intissä nuuskaa tuntu melko järkyttävältä. Kuitenki melko aikasessa vaiheessa RUK:in alkamisen jälkeen alko miettii sitä nuuskan käyttöä siltä kannalta, että onko se yks tekijä siinä miksi kaikki välillä tuntuu nii raskaalta ja vaikealta suorittaa. Olin tietysti miettiny monesti aiemminkin, että lopettaminen ei olis huono juttu, mutten kuitenkaan tosissaan ollu yrittänyt vielä kertaakaan.

Yks kaunis talviaamu päätin kerrankin olla ottamatta aamupalan jälkeen sitä nuuskaa, mikä oli tullut jo melko rutiininomaiseksi tavaksi. Varmasti jokainen joka nuuskaa käyttää tietää, kuinka sitä aina ruokailun jälkeen tekee mieli. Sitten lounaan jälkeen sama juttu, päätin nyt kerrankin koittaa olla kokonaan ilman nuuskaa hetken. Pari päivää meni ja eihän se helppoa ollu, mutta siinä kun kerkes hetken olla ilman, mietti, että onko järkeä nyt jo luovuttaa ja taistelin sitä houkutusta vastaan. Sille polulle sitten lopulta tulikin jäätyä.

Voin sen sanoa tuosta nuuskan käytöstä intissä, että vaikka se tuntuu helpottavan siellä olemista ja tekemistä, niin lopettamisen jälkeen tuntuu vielä paljon paremmalta, jaksaa urheilla aktiivisemmin ja samalla säästää ikeniä ja hampaitakin, eli pelkkää plussaa. 

Ei muuta kun tsemppiä kaikille lopettamisen kanssa kamppaileville, joko intissä tai ei. Kyllä se lopulta on tosi palkitseva fiilis ku siitä nuuskasta pääsee eroon.”

”Olen 23 v miehen alku. Nuorena olin tyhmä ja ajattelematon, ensimmäinen nuuskakokeilu tapahtui yläasteella 7. luokalla, halusin ehkä tuolloin vanhemmilta kavereilta hyväksyntää. Nuuskaa sai helposti hommattua koulusta ja sitä sitten tuli käytettyä satunnaisesti koko yläasteaika. Ammattikouluun siirryttyäni nuuskasta tuli jokapäiväistä.

Tunsin/tiesin tuolloin sen, että olin jäänyt koukkuun siihen, enkä oikeastaan missään vaiheessa miettinyt sitä miten haitallista/vaarallista se on terveydelle. Vanhemmilta tuli paheksuntaa paljonkin, etenkin äitiltä, isä ei niin välittänyt kun oli nikotiini-ihmisiä sekin. Kaveripiirissä tuntui että suurin osa käytti nuuskaa, ja ajatuskin siitä että lopettaisi tuntui vaikealta.  Ammattikoulun jälkeen tuli aika armeijan, siellä jos jossain nuuska liikkui yksiköstä toiseen ja tuvasta seuraavaan. Palvelin 9 kk lääkintämiehenä.

Armeijapalveluksen aikana kerkesi olla paljon gineksiä sun muita harjotuksia, silloinkin tunsin samoja ajatuksia kun aikaisemmin, että en pysty lopettamaan kun kaikki muutkin käyttää ja nuuskaa näkee joka puolella. Jälkeenpäin ajattelen, että silloin ei vielä ollut niin sanotusti miehen selkärankaa, jolla olisi tehnyt omat päätökset eikä olisi antanut muiden vaikuttaa niihin.

Armeijasta päästyäni tapasin elämäni naisen. Suhteen alussa sain häneltä paljon valistusta nuuskasta ja kävi selväksi että hän ei hyväksy sitä. Tein kompromissin ja sanoin hänelle, etten käytä enää nuuskaa hänen seurassaan. Olimme olleet suhteessa jo pitemmän ajan, aina silloin tällöin tuli toiveita että etkö voisi lopettaa jo tuota nuuskan käyttöä. Muutimme yhteen ja suhde otti seuraavan askeleen, vuosi oli 2019 kun hän sanoi ikään kuin vitsillä, että lapsia ei tule ennen kuin lopetat tuon nuuskan käytön, totesin vain että jaahas 😊, lopettaminen oli kyllä jo tuolloin käynyt mielessä useasti.

Tuli uusivuosi 1.1.2020, mietin mielessäni että voisin kokeilla lopettaa. Lopettamisesta noin viikon verran kysyin naiseltani että oletko huomannut jotain, hän vain totesi että enpä juuri, sanoin reteänä että olenpa ollut tässä viikon jo ilman nuuskaa. Siihen se sit loppui kuin seinään. Lopettamispäivästä on noin 1.5 v ja voin todeta ylpeänä tämän olevan elämäni parhaimpia päätöksiä. Matkan varrelle on mahtunut paljon houkutuksia, mutta kun löytää sen lujuuden ja sitkeyden, että ei enää, olen päässyt jo irti, niin houkutuksista pääsee yli.

Kaikki pystyvät siihen jos tahto on kova. Nuuskan lopettamisen teet vain sinä itse ei kukaan muu puolestasi!”

”Käytin nuuskaa yli vuoden. Yritin lopettaa monesti, mutta ryhmäpaineen ja helpon saatavuuden takia se oli haastavaa. Hiljattain kuulin tarinan isäni tutusta, joka oli kuollut suusyöpään pitkäaikaisen nuuskaamisen seurauksena. Tarina pysäytti pohtimaan sitä, kumpi on oikeasti arvokkaampaa; nuuska vai terveys.”

”Aloitin nuuskan käytön jo 8. luokalla niinkuin suurin osa kaveriporukasta. Ennen inttiä olin puhunut lopettmisesta kavereiden kanssa, mutta tällöin se oli vasta toive horisontissa. Nyt kun palvelus lähenee loppua tuntuu arki jotenkin rennommalta ja nuuska vain jäänyt pois jokpäiväisestä elämästä.”

”Itse kokeilin ensimmäistä kertaa yläasteella kavereiden painostuksesta. Homma alkoi yksittäisillä pusseilla, lopulta päädyin ostamaan omia ja sen jälkeen 6 vuotta putkeen käytin nuuskaa. Inttiin kun menin, lopetin, koska päivärahat on niin pienet ettei niillä kauheesti juhlita. Ja hyvin on pärjänny, kun on ollut mielekästä tekemistä niin on oikeestaan unohtanut kokonaan käyttää. Toki joskus tulee yksittäisiä käytettyä ja samalla todettua että hyi helvetti. Enpä enää taida palata nikotiinin pariin kun ihan hyvin pärjänny ilmankin.”

”Oltiin Niinisalossa räjähdekoulutuksessa. Samaan aikaan oli kiikarissa yks mimmi😉 no siinä oli biitin hinnat aika rajussa kurssissa ja suorituskyky laski joka denssistä aina puoleen.

Yhdellä rastilla tehtävä oli kasata dynystä tähtikuvio, joka tullaan puolen tunnin päästä jysäyttämään. Sit mieleen putkahti idea ”mitä jos lopettaisin, chibu vois lämmetä ja rahat säästyis”. Kaverin kanssa siinä häärättiin nalleja paikoilleen Nibizan paahtavan auringon alla, ja ilman mitään kontekstia kysyin frendiltä ”kyllä vai ei”, ja vastaus oli myöntävä. Viimeinen kiekko ydinjätettä aseteltiin puolen kilon jytymiitin päälle ja kessulle kertomaan että ollaan valmiita.

Komeesti jysähti, sit hetken hiljaisuus ja mietin että olikohan tää järkevää. Denan tilalla oli minikokoinen potero ja lähdin aika kovissa niksoissa parin päivän päästä kohti kotikasarmia.

Ei oo ollut huono päätös. 4mg nikotiinipusseja on edelleen pakko käyttää, muuten menee järki, mutta nuuska on jäänyt, samoin rööki.”

”Aloitin nuuskan käytön C-junnuissa jääkiekkoa kilpatasolla pelatessa. Olin 15-vuotias ja pääosin alotin sen takia, kun muutkin lätkäjoukkueessa käytti, ja se oli ”coolia”. En suoranaisesti huomannut silloin terveysvaikutuksia, vaikka välillä tuntuikin, ettei oikein palautunut rankoista treeneistä. ”Niksat” oli ihan hirveät aamuisin, joka teki lopettamisesta mahdotonta.

Vuosi sitten aloin enemmän perehtymään nuuskaamisen lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksiin. Olin aina tiennyt, että nuuskaaminen on epäterveellistä, mutta en koskaan tiennyt enempää. Pelkät terveyshaitat saivat minut säikähtämään. Sen jälkeen katsoin netistä löytyneestä laskurista, kuinka paljon minulla oli kulunut rahaa nuuskaan. Kokeilin lopettamista tämän jälkeen useaan otteeseen, mutta tuloksetta. Pisin aika silloin ilman nuuskaa oli noin viikon verran. 

Alotin intin tammikuussa -23 ja päätin kokeilla uudestaan. Alokaskaudella tämä ei onnistunut, mutta yritin kovasti. KH-kausi alkoi, ja päätin kokeilla lopettamista. Tällä kertaa otin erilaisen lähestymistavan. Olin netistä lukenut urheilemisen vaikutuksista riippuvuusoireisiin. Pahimmat ”niksat” olivat aina aamuisin ja ruokien jälkeen. Rupesin käymään HETI herätessäni aamulenkillä. Ruokailujen jälkeen lähdin aina pidemmälle kävelylenkille, jonka jälkeen suihkuun. Suihkussa käyminen auttoi paljon. Tuli jollain tapaa puhtaampi olo, eikä tehnyt niin paljoa mieli laittaa likaisia nuuskasäkkejä ylähuuleen.

KH-kaudesta lähtien olen nyt ollut ilman nuuskaa, ja enää ei tee ollenkaan mieli. Voin sanoa hyvällä omatunnolla, että olen päässyt nuuskasta eroon. Suosittelisin kaikkia lopettamaan. Nuuskaaminen ei ole coolia. Kokeile eri tapoja lopettaa, äläkä lannistu kun ekalla, tokalla tai kolmannellakaan yrityksellä ei toimi. Olen jo tähän asti lopettamisesta säästänyt paljon rahaa. Isoin palkinto on se, että pääsin nuuskasta eroon.” 

”Aloitin nuuskan käytön lukion ensimmäisellä luokalla. Olin 16-vuotias, halusin kuulua porukkaan
ja kokeilla jotain ”hienoa”. Kaverit pyörittivät kiekkoa välitunneilla, ja vaikka ensimmäinen kiekon syövereistä napattu pussi sai pääni pyörälle ja vatsani sekaisin, siitä tuli nopeasti tapa. Ensin silloin tällöin ja pian jo päivittäin. Viidessä vuodessa nuuskasta tuli valitettavasti jo osa minua – se oli suussa herätessä, koulumatkalla, kokeisiin lukiessa, töissä, jopa ennen nukkumaanmenoa.
Yritin lopettaa monta kertaa. Ensimmäinen yritys oli nyt intissä, kun sain ensimmäisen kunnon flunssan pitkästä aikaa ja huomasin, ettei nuuska enää maistunut samalta. Jätin sen viikoksi. Sitten tulivat yhdet kotibileet lomilla. Mielessäni ajattelin, ”yksi ei haittaa”, ja olin taas koukussa.

Toisen kerran yritin seurustelusuhteen takia – tyttöystävä ei kestänyt nuuskan hajua ja mätiä pusseja joka paikassa. Se suhdekin päättyi, osittain siihen.
Mutta eräs hetki muutti kaiken.
Oli helmikuun alku, olin juuri täyttänyt 21. Heräsin aamulla punkassani siihen, että suuni oli täynnä verta. Pelästyin. Vessan peilistä näin, että ikenen yläpuolella oli tumma, kivulias haavauma. Menin hammastarkastukseen ja sain kuulla sanat, jotka pysäyttivät:
”Jos jatkat nuuskaamista, tästä voi tulla vakavampi. Tämä on varoitusmerkki. Limakalvomuutoksia ei pidä vähätellä.”
En ollut koskaan ajatellut, että jotain voisi oikeasti sattua. Nuuska ei haissut savulta, eikä se rasittanut keuhkoja kuten tupakka.

Mutta nyt minulla oli konkreettinen merkki siitä, että kehoni oli alkanut hylkiä tätä tapaa.
Se herätti jotain syvällä. Istuin hammaslääkärin vastaanotolla ja näin mielessäni tulevaisuuden, jossa hampaistani puuttuu paloja, tai pahempaa – kasvot ovat arpiset leikkauksista. Tajusin, että tämä ei ollut vain tapa. Tämä oli riippuvuus, joka uhkasi terveyttäni.
Lopetin sinä iltana. Ei ollut helppoa. Vieroitusoireet olivat todellisia: levottomuutta, väsymystä, ärtyneisyyttä. Söin purukumia, kävelin iltaisin ja kirjasin ylös jokaisen päivän, jonka pysyin irti. Tein sopimuksen itseni kanssa: joka kerta kun teki mieli, muistaisin sen verisen aamun ja hammaslääkärin ilmeen.
Tukea sain ystävältä, joka oli käynyt saman homman läpi. Hän sanoi, että lopettaminen ei ole yksi päätös, vaan sarja päätöksiä – joka päivä, uudestaan.
Nyt on kulunut yhdeksän kuukautta. Nuuskan kaipuu on poissa ja eihän siitä voi olla kuin ylpeä. Katson itseäni peilistä ja näen ihmisen, joka otti elämänsä takaisin.

Jos sinä luet tätä ja mietit, pitäisikö lopettaa – kysy itseltäsi, miksi et ole vielä lopettanut. Ja jos pelkäät, ettet pysty – tiedä, että jokainen päivä ilman riippuvuutta on voitto. Ja se ensimmäinen aamu, kun heräät ilman tarvetta nuuskalle, tuntuu kuin olisit saanut uuden mahdollisuuden elämään.”

”Olin ennen kovassa kunnossa. Juoksin ja treenasin punttia tavoitteellisesti. Sit alotin duunissa jossa jengi ryyppäs ja käytti nuuskaa paljon, niiku oikeesti paljon. Tottakai ne tavat tarttuu ja lihoin nopeasti noin 15 kg ja urheilu jäi melkein kokonaan pois. Tätä jatkui melkein vuosi kunnes tulin armeijaan. Olin ajatellu koko ajan et denssi on aivan täydellinen asia mut armeijassa kun tuli käytettyä vielä runsaammin huomasin miten se aiheuttaa ärtymystä, ahdistusta ja väsymystä. Päätin sit et haluun suorittaa intin mahdollisimman hyvin ja lopetin denssin. Oon nyt intin aikana laihtunu lähes 20kg. Löytäny urheiluintoni jälleen ja tyttöystäväkin on ylpeä kun en käytä enää. Muutenki intti meni ihan nappiin sit. Oma kokemus on siis se että vaikka se nikotiini voi tuntuu tosi hyvältä ei se välttämättä aiheuta aina hyvää. Ne vaikutukset voi olla piilossa jonkunaikaa ja kertaantua yhtäkkiä huojuttaen koko elämää. Nimettömänä kiitos. T. 2/24 kers”

”Itsellä nuuskan käyttö alkoi muihin tovereihin verrattuna aika myöhään, vasta ammattikoulun puolessa välissä ja ennen inttiin lähtöä sovittiin frendin kanssa, että ennenkuin tulee tj100 niin molemmat on lopettanut käytön. Noh, siinä ei mennyt kun viikko intissä ja molemmat oli sitä mieltä että ei tule onnistumaan ja että ei täällä ilman nuuskaa pärjää ja asialle naurettiin. Nyt kuitenkin tj100 lähenee ja viimeisestä säkistä on molemmilla reilut kolme kuukautta. Nuuska on pienen hetken ilo mutta kokoelämän haitta!! Säkittömiä aamuja t1/24!!”

”Aloitin 15 vuotiaana nuuskan käytön ja 20 vuotiaana päätin lopettaa kun huuleen tuli ensimmäinen haava ja huomasin että ei kannata.”

”Aloitin tupakoinnin noin 7. luokan puolessa välissä, kun kaveriporukassa kaikki poltti joten ryhmäpaineella oli iso osansa aloittamisessa. Poltin aika aktiivisesti 9.luokan loppuun ja sen jälkeen vähenisin sitä paljon, kun kaveriporukka muuttui. Lopetin kokonaan ennen lukion alkua, koska huomasin, että ääni lähti, jos poltin. Kokeilin nikotiinipusseja lukion kolmannella, mutta ei ollut minun juttu ja se jäi vain muutamaan kokeiluun. Tupakan lopettaminen oli vaikeampaa, kuin nikotiinipussien, koska ryhmäpaine oli osana sitä, mutta se onnistui aikalailla kerrasta, kuin myös nikotiinipussien. Motivaatio lopettamiseen oli nikotiinituotteiden aiheuttamat terveyshaitat ja myöhemmin tuotteiden haju alkoi ällöttämään, joka teki asiasta hyvin helppoa loppujen lopuksi.”

”Syksyllä 2018 tein ison virheen elämässäni ja sorruin kokeilemaan nuuskaa. Kokeilu tuotti lisää testauksia ja pian huomasinkin olevani koukussa…

Nyt 3 vuotta myöhemmin otin itseäni niskasta kiinni, ja ylioppilaskirjoituksien aikaan päätin, että nyt riittää. Lahjoitin varastoni sedälle ja hankin 2 levyä nikotiinipurkkaa. Päätin, että nämä levyt saavat riittää ja sen jälkeen jää nikotiini kokonaan.

Nyt olen ollut nikottomana 3 kk ja olen ylpeä siitä. Missään nimessä en halua enää sortua tuollaiseen hölmöyteen. Armeijastakin tulee varmasti helpompaa, kun ei tarvitse biitti huulessa kulkea…”

”Aloitin nuuskan käytön noin 3 vuotta sitten, poltin myös tupakkaa. Sitten elämääni tuli yksi upea ihminen kenen takia tahdoin päättää huonot elämäntapani, hän sai minut tajuamaan että elää voi myös ilman päihteitä. Kokeilin lopettamista monta kertaa ja ratkesin aina uudestaan ja uudestaan, mutten tällä kertaa. Olen nyt niin kiitollinen tälle kyseiselle ihmiselle, miten hän sai minut ymmärtämään ettei nuuskaus/muut päihteet ole mikään ratkaisu mihinkään. Muille ketkä lopettamista harkitsevat niin pyydän: Tehkää se, säästytte paljolta.”

”Aloitin nuuskaamisen heti yläasteella pienestä kaverien yllytyksestä, tietty oli kokeilun ja näyttämisen halua ja siitä se parin kokeilun jälkeen lähti. Siitä hetkestä viime vuoden joulukuuhun asti, eli noin seitsemän vuotta, meni kiekko päivässä. Kaikkee mitä oli saatavilla. Aina kun ei nuuskaa ollut saatavilla, paloi tupakkaa, koukku oli jäätävä. Sekä nikotiini että se tapa kun sai iskeä sen mörön ullakolle. 

Noin 6-7 vuoden käytön jälkeen alkoi olla vähän järkee päässä ja lukio oli loppusuoralla. Huvikseni aloin laskeskella, paljonko oon tunkenut rahaa eli nuuskaa mun huuleen ja samalla kaiken näköstä paskaa elimistöön. Lisäksi olin pitkään katellu omaa autoa, että sit kun on mahis niin semmosen hommaan. Ei tietysti mikään helppo homma opiskelijana ja vielä kun nuuskaan menee kuukaudessa noin 200 €, joka on vuodessa aivan helvetisti, entäs sitten 7 vuodessa…

Se hetki avas silmiä ja tajusin etten koskaan tuu saamaan sitä omaa autoa, ja siitä se loppu ku seinään. Ainut mitä sen jälkeen käytin kuukauden parin sisään oli illanvietossa muutamia sikareita.

Tällä hetkellä on säästössä 550 € ja juuri sitä ensimmäistä autoa varten. Oli kyllä elämäni paras päätös ja varmaan vaikein taistelu mitä tähän mennessä ollut. Nyt kun miettii, niin pahin on se tapa. Siihen auttoi itellä normi purkan syöminen ja kun vaan teki mahdollisimman paljon kaikkea.

Nyt ei muuta kun lisää säästöä ja intti loppuun, niin eiköhän tästä vielä mersu saada alle jonain päivänä.”

”Tiistaina tein päätöksen lopettaa, mutta Zonnicin kautta retkahdin R-42-nuuskapurkkiin tänään. 
Hankalaa on, mutta nyt yritän uudestaan ja kokonaan poikki, ei mitään korvaavaa. Iso pussi xylitol-purkkaa vaan kaupasta. Suurin, painavin syy lopettaa on nuuskan aiheuttama painostava ahdistus. Ja kyl se vaan faktahomma on, ettei salihommat eikä urheilu ylipäätään skulaa nuuskapäissään, suorituskyky laskee tosi dramaattisesti. Mä aattelin kertoo avoimesti ystävilleni vieroitushankkeestani ja sopia, kenelle voisin soittaa, kun tiukka hetki koittaa.”

”Mun kaveri on tällä hetkellä just lopettamassa nuuskan sekä tupakan käyttöä. Oon käynyt hänen kanssa salilla ja viettänyt aikaa sekä pelannut videopelejä, että hänellä ei vaan nikotiini liikkuisi päässä ja tekis sitä vaan mieli, mut ollaan vasta aika alkuvaiheessa. Mutta sehän pitää jostain aloittaa.”

”Aloitin nuuskaamisen joskus ysiluokalla, ja siitä asti käytin kunnes tuli intin ensimmäiset kaksi viikkoa. Päivärahoja kun laskeskelin, niin huomasin että nuuskaa ei sillä rahalla voi ostella, ja aloin listata asioita mitä voin 75 € tehdä muuta kuin ostaa nuuskaa. Viikonloppuisin kaverien kanssa syömään ja vaikka minigolffaamaan, ne jäävät mieleen toisin kuin ostama tolppa.

Aluksi nuuskan lopettaminen aiheutti päänsärkyä ja teki paljon mieli lisää, mutta kun oli ollut 3-4 viikkoa irti nuuskasta niin alkoi helpottamaan. Sain jopa 2 kaveriani lopettamaan nuuskan käytön. Motivoisin nuuskaajaa lopettamaan rahan säästön ja hampaiden takia. Itse suorastaan rakastin nuuskan käyttöä mutta nykyään mietin vain että kunpa en olisi ikinä aloittanut.” 

”Olin käyttänyt nuuskaa jo 6 vuotta, kunnes mitta tuli täyteen. Päätin jo ennen intin alkua että nuuskan on loputtava armeijan jälkeen. Tapa millä rupeaisin ongelmaa taklaamaan oli vain auki. Lopulta viimeiset päivät vierähtivät ja oli alettava tuumasta toimeen.

Kirjasin ylös kaikki syyt minkä takia haluan lopettaa ja kehitin itselleni sopivan keppiä ja porkkanaa -käytännön: jokaista käytettyä nuuskaa kohden juoksen 5 km lenkin viikon sisään käyttöpäivästä ja jokaisen nuuskattoman viikon palkitsen kahdella erikoisoluella viikonloppuna.

Olen saanut nuuskan melko vaivattomasti pois arkikäytöstä, mutta vielä on kamppailtavaa viihdekäytön puolella. Lisäksi alun perin rangaistukseksi tarkoitettu juokseminen on helpottunut huomattavasti ja on tullut osaksi arkea, vaikka en käyttäisikään viikolla nuuskaa.”