Onnistumistarinat

”Aloitin tupakan polttamisen kaveriporukan painostuksella, kun olin 13-vuotias. Tupakan poltto jatkui aktiivisena 17-vuotiaaksi asti, kunnes tapasin tyttöystäväni, joka antoi minulle tukea sen lopettamisessa. Sain pidettyä vuoden tauon kunnes sorruin takaisin polttamaan. Elämämme sai pian kuitenkin käänteen, kun tyttöystäväni tuli raskaaksi ja hän sanoi, että ei tule lähellekkään minua, jos vielä jatkan tupakointia. Tämä sai minut oikeasti ajattelemaan, että tähän pitää tulla loppu, koska en halunnut vaarantaa lapsemme terveyttä. Olen nyt ollut polttamatta neljä kuukautta, enkä aio sortua siihen enää.”

”Aloitin nuuskan käytön 14-vuotiaana pikkuserkkujen opastuksella mummolani takapihalle rakentamassamme puumajassa. Helposti addiktoituvana persoonana olin kerrasta koukussa. Rakkautta ensisilmäyksellä! Käyttöni jatkui pitkälle lukion abikevään lukulomaan, jolloin kirjahyllyä penkoessani huomioni kiinnitti napakasti nimetty kirja. Kirjan nimi oli ”Stumppaa tähän! Irti nikotiinikoukusta”. Takakansi maalasi kirjasta taikakalun, joka saa kovinmankin Kaurismäen lopettamaan tupakoinnin seinään. Sitä enenmpää en kirjaa lukenut, mutta se istutti mieleeni siemenen, joka kasvoi hiljaa, mutta varmasti.”

”Aloitin nuuskan käytön viisi vuotta sitten “vain kokeiluksi”. Pian se oli osa arkea – aamulla, töissä, iltaisin. Kuvittelin hallitsevani sitä, mutta lopulta se hallitsi minua.

Eräänä päivänä havahduin siihen, miten väsynyt olin jatkuvaan riippuvuuteen. Huulet kipeinä, päätä jomotti, ja koko ajan piti miettiä, missä purkki on. En halunnut elää niin enää.

Lopetin seinään. Ei ollut helppoa – tuli ärtymystä, unettomuutta ja houkutuksia. Mutta viikkojen kuluessa mieli kirkastui. Tunsin oloni taas omakseni. Nyt herään ilman ensimmäistä ajatusta nikotiinista. Olen ylpeä itsestäni.”

”Aloitin nuuskan käytön 16-vuotiaana. Lopetin sen ajoittain vähäksi aikaa, mutta aina retkahdin uudelleen. Nyt olen ollut 3 viikkoa ilman, ja tavoite on ainakin kesä selvitä ilman nuuskaa. Olen pitkään halunnut lopettaa, sillä se on turhaa ja olo tuntuu ajoittain heikommalta/väsyneemmältä sekä siihen kuluu rahaa.”

”5 vuotta nuuskaa käyttänyt ja tupakoinut. Alokaskauden mettäreissujen syystä nuuska jäi ja tupakka tuli enemmän kuvioihin. Sitä rataa meni haaveetkaatuu-päivään asti. Nuuskaa käytän enää pari pussia päivässä. Cooperin tulos on noussu alokaskaudesta 250 m. Kunnon takia lähti ajatus lopettamisesta, ei siellä vyksissä muuten pärjää. Röökiä ei edes tee enää mieli ja haiseekin kauhealta.

Kannattaa lopettaa tai edes vähentää, ei täällä niin helppoo ole että pärjäis huonolla kunnolla.”

”Usein inttiin tulevilla lisääntyy tai alkaa nuuskan käyttö. Varmaan siks, että aamut painaa. Mulla oli jo siviilissä nuuska aktiivisesti huulessa ja ajattelinkin, että kun astun palvelukseen, niin se on mulle mahdollisuus kehittää kuntoani. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ajatellut, että kykenen päästämään irti pitkäaikaisesta tavasta ja nikotiiniriippuvuudesta.

Palveluksen alettua ja aktiivisen elämäntapamuutoksen ohessa huomasin kuitenkin, että nuuska tuntuu laskevan tehokkuuttani joidenkin suoritusten aikana. Tästä sainkin idean, että nyt mun on aika heittää denssit nuotioon ja ryhdistäytyä!

Intin ainainen kiire ja vertaistuki kannustaa edelleen tähän elämään, ja nykyään mietin vaan, että kuinka  paljon rahaa olenkaan heittänyt huuleen turhan takia! 😅

Kiitos PV, nyt menee rahat järkevämpään – kuten bitcoin-sijoittamiseen ja säästöön odottamaan intin jälkeistä, nuuskatonta elämää! 😊”

”Eilen sitten meni viimeset yläpeltiin, aamulla loput roskiin ja tykki perässä. Nyt saa riittää. Viisi vuotta on tullut käytettyä nuuskaa silloin tällöin. Trendinä kuitenkin aikalailla ollut, että joka vuosi enemmän kuin edellisenä. Olen ’lopettanut’ neljä kertaa ja päätynyt aina uudelle lähtöviivalle. Joskus pitänyt pari kuukautta, joskus pari päivää. Viimeksi lopetin ennen juhannusta ja siinä meni viikko.

En ole varma, onko nuuskaaminen mulle enemmän tapariippuvuus vai fyysinen riippuvuus vai molempia. Kaikkein eniten sitä on mennyt tietyissä tilanteissa, erityisesti kaverien kesken. Aamukahvi ja nuuska, iltakahvi ja nuuska, reenit ja nuuska, iltaolut ja nuuska. Jollakin typerällä tavalla mulla vielä nuuskaaminen on toiminut priimusmoottorina oluenjuonnille kaksisuuntaisesti. Olutta ja nuuska huuleen. Kaljan juontia olen tosin pystynyt aika hyvin vähentelemään. Sellaista perustissuttelua.”

”Pääsin irti nuuskasta puolen vuoden käytön jälkeen tupakaverin kanssa niin että se kumpi ratkee uudestaan maksaa 50 € toiselle. Nyt ollaan molemmat oltu käyttämättä nuuskaa kuukauden verran, vaikeeta se oli mut hyvin pärjättiin.”

”Olin käyttänyt silloin joku 3 kk. Sit tyttöystävä sano ’nyt jos et lopeta, niin mua et tuu kyllä sit enää näkemään’. Se sai kyllä ajattelee.”

” Alotin röökin polton jo 14v koska se oli ”siiistiä” ja muutkin kaverit poltti. Se tapa kesti melkein viis vuotta, kun sit 19v sukujuhlissa rupes oikeen hävettämään, kun olin ainoo joka juhlapaikan röökiä käytti. Siitä rupes liikkuu ajatus päässä lopettamisesta ja siitä pari kuukautta eteenpäin tähän päivään asti ollu täysin savuttomana. Nuuskaa tai niksapussei en oo ees testannu.”

”Mun kaveri on tällä hetkellä just lopettamassa nuuskan sekä tupakan käyttöä. Oon käynyt hänen kanssa salilla ja viettänyt aikaa sekä pelannut videopelejä, että hänellä ei vaan nikotiini liikkuisi päässä ja tekis sitä vaan mieli, mut ollaan vasta aika alkuvaiheessa. Mutta sehän pitää jostain aloittaa.”

”Aloitin nuuskan käytön seiskaluokalla. En tuntenut luokallani ketään, ja nuoren yksinkertainen tarve kuulua joukkoon oli vahva. Halusin vaikuttaa kovalta jätkältä. Olen yrittänyt lopettaa useita kertoja tuloksetta. Tällä kertaa aion onnistua.”

”Aloitin nuuskan käytön C-junnuissa jääkiekkoa kilpatasolla pelatessa. Olin 15-vuotias ja pääosin alotin sen takia, kun muutkin lätkäjoukkueessa käytti, ja se oli ”coolia”. En suoranaisesti huomannut silloin terveysvaikutuksia, vaikka välillä tuntuikin, ettei oikein palautunut rankoista treeneistä. ”Niksat” oli ihan hirveät aamuisin, joka teki lopettamisesta mahdotonta.

Vuosi sitten aloin enemmän perehtymään nuuskaamisen lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksiin. Olin aina tiennyt, että nuuskaaminen on epäterveellistä, mutta en koskaan tiennyt enempää. Pelkät terveyshaitat saivat minut säikähtämään. Sen jälkeen katsoin netistä löytyneestä laskurista, kuinka paljon minulla oli kulunut rahaa nuuskaan. Kokeilin lopettamista tämän jälkeen useaan otteeseen, mutta tuloksetta. Pisin aika silloin ilman nuuskaa oli noin viikon verran. 

Alotin intin tammikuussa -23 ja päätin kokeilla uudestaan. Alokaskaudella tämä ei onnistunut, mutta yritin kovasti. KH-kausi alkoi, ja päätin kokeilla lopettamista. Tällä kertaa otin erilaisen lähestymistavan. Olin netistä lukenut urheilemisen vaikutuksista riippuvuusoireisiin. Pahimmat ”niksat” olivat aina aamuisin ja ruokien jälkeen. Rupesin käymään HETI herätessäni aamulenkillä. Ruokailujen jälkeen lähdin aina pidemmälle kävelylenkille, jonka jälkeen suihkuun. Suihkussa käyminen auttoi paljon. Tuli jollain tapaa puhtaampi olo, eikä tehnyt niin paljoa mieli laittaa likaisia nuuskasäkkejä ylähuuleen.

KH-kaudesta lähtien olen nyt ollut ilman nuuskaa, ja enää ei tee ollenkaan mieli. Voin sanoa hyvällä omatunnolla, että olen päässyt nuuskasta eroon. Suosittelisin kaikkia lopettamaan. Nuuskaaminen ei ole coolia. Kokeile eri tapoja lopettaa, äläkä lannistu kun ekalla, tokalla tai kolmannellakaan yrityksellä ei toimi. Olen jo tähän asti lopettamisesta säästänyt paljon rahaa. Isoin palkinto on se, että pääsin nuuskasta eroon.” 

” Olin koukussa nikotiinipusseihin ja niistä eroon pääseminen oli hankala prosessi, mutta onnistuin siinä intin loppupuolilla. Itselleni vaikeinta lopettamisessa oli ehdottomasti ryhmäpaine, sillä nikotiinipussien käyttö oli aika tavallista mulle ja kavereille. Jotkut olivat jopa ihmeissään, kun kerroin lopettaneeni nikotiinipussien käytön. Moni kuitenkin ymmärsi kun perustelin päätökseni tarkemmin. Itselleni lopettamisen syy oli paljolti terveydellinen ja halusin myöskin säästää päivärahoista. Huomasin unenlaatuni heikkenimisen olevan yhteydessä jatkuvaan nikotiinipussien käyttöön ja intissä lepääminen oli vielä tottakai erittäin tärkeää. Lopettaminen oli vaikeaa ja epäonnistuinkin siinä muutaman kerran, kun kaverit tarjosivat, enkä kehdannut kieltäytyä. Nyt on paljon helpompi kieltäytyä, jos mulle tarjotaan sillä lopettamisesta on jo hyvin aikaa. Suosittelen ehdottomasti kaikkia ainakin kokeilemaan lopettamista. Itse ainakin lopettaessa huomasin kuinka pahasti olin koukussa.”

” Aloitin nikotiinin käytön jo 12-vuotiaana, lähinnä kavereiden vuoksi. Vuosien aikana käyttö aaltoili, ja palvelukseen päästyäni aloitin uudestaan, koska lähes kaikki ympärillä käyttivät nikotiinia ja se tuntui helpolta tavalta purkaa stressiä.
Lopulta huomasin, että nikotiini alkoi hallita arkeani. Silloin koin hengellisen heräämisen ja aloin pohtia, millaista elämää haluan oikeasti elää. Tunsin vahvasti, että Jumala kutsui minua luopumaan tavasta, joka ei vienyt minua hyvään suuntaan. Rukoilin voimaa ja päätin lopettaa.
Se ei ollut helppoa, mutta hengellinen motivaatio piti minut oikealla tiellä. Koen, että Jumalan avulla sain voimaa pysyä päätöksessäni ja aloittaa puhtaamman, terveemmän arjen ilman nikotiinia.”

” Olen käyttänyt nuskaa lukioajoista lähtien, kun ystävä antoi minun kokeilla sitä. Amkissa yritin lopettaa muutaman kerran, ja kerran olin kuukauden ilman. Äitini ei koskaan ollut tyytyväinen siihen, että käytin niitä, joten kun minulla oli Tj100, lopetin käytön, ja siitä lähtien olen pystynyt olemaan ilman.”

”Aloitin nuuskan 13-vuotiaana seiskaluokalla, kun yritin päästä tupakasta ”eroon” vaikka en sitä koskaan aloittanutkaan, enkä kyllä nuuskasta pitänytkään. Yritin kuulua joukkoon ja vaikuttaa kovalta jätkältä. Käytin nuuskaa yli kahdeksan vuotta päivittäin, vahvinta laatua  tietenkin. Välillä oli vuoden taukoja, mutta sorruin aina nuuskaan, kun ystävillä oli ympärillä.

Armeijassa käytin kymmenenpäiväisellä leirillä kymmenen kiekkoa nuuskaa. Nikotiinihimoni oli niin kova, että aamulla ajattelin heti nuuskaa. Lopetin nuuskan 22-vuotiaana, kun huomasin etuhampaan ja ikenen välissä alkavan reiän. Menin kovaan paniikkiin, että terveys ja rahat voi mennä muttei ulkonäkö. Hammaslääkärissä hammaslääkäri nauroi, ettei reikää edes huomaa, mutta suositteli, etten käyttäisi nuuskaa enää.

Lopetin nuuskan nikotiinipurkalla ja nuuskankorvikkeilla. Nyt olen ollut ilman nuuskaa 9 kk, eikä tee enää yhtään mieli! Verenpaine on laskenut kovasti, jonka huomaa vasta kun on lopettanut. Ei ole päällä ’darraa’ kun verenpaine on korkealla. Rahaa on säästynyt todella paljon ja olen ostanut rahoilla kivoja vaatteita.”

”Olen 23 v miehen alku. Nuorena olin tyhmä ja ajattelematon, ensimmäinen nuuskakokeilu tapahtui yläasteella 7. luokalla, halusin ehkä tuolloin vanhemmilta kavereilta hyväksyntää. Nuuskaa sai helposti hommattua koulusta ja sitä sitten tuli käytettyä satunnaisesti koko yläasteaika. Ammattikouluun siirryttyäni nuuskasta tuli jokapäiväistä.

Tunsin/tiesin tuolloin sen, että olin jäänyt koukkuun siihen, enkä oikeastaan missään vaiheessa miettinyt sitä miten haitallista/vaarallista se on terveydelle. Vanhemmilta tuli paheksuntaa paljonkin, etenkin äitiltä, isä ei niin välittänyt kun oli nikotiini-ihmisiä sekin. Kaveripiirissä tuntui että suurin osa käytti nuuskaa, ja ajatuskin siitä että lopettaisi tuntui vaikealta.  Ammattikoulun jälkeen tuli aika armeijan, siellä jos jossain nuuska liikkui yksiköstä toiseen ja tuvasta seuraavaan. Palvelin 9 kk lääkintämiehenä.

Armeijapalveluksen aikana kerkesi olla paljon gineksiä sun muita harjotuksia, silloinkin tunsin samoja ajatuksia kun aikaisemmin, että en pysty lopettamaan kun kaikki muutkin käyttää ja nuuskaa näkee joka puolella. Jälkeenpäin ajattelen, että silloin ei vielä ollut niin sanotusti miehen selkärankaa, jolla olisi tehnyt omat päätökset eikä olisi antanut muiden vaikuttaa niihin.

Armeijasta päästyäni tapasin elämäni naisen. Suhteen alussa sain häneltä paljon valistusta nuuskasta ja kävi selväksi että hän ei hyväksy sitä. Tein kompromissin ja sanoin hänelle, etten käytä enää nuuskaa hänen seurassaan. Olimme olleet suhteessa jo pitemmän ajan, aina silloin tällöin tuli toiveita että etkö voisi lopettaa jo tuota nuuskan käyttöä. Muutimme yhteen ja suhde otti seuraavan askeleen, vuosi oli 2019 kun hän sanoi ikään kuin vitsillä, että lapsia ei tule ennen kuin lopetat tuon nuuskan käytön, totesin vain että jaahas 😊, lopettaminen oli kyllä jo tuolloin käynyt mielessä useasti.

Tuli uusivuosi 1.1.2020, mietin mielessäni että voisin kokeilla lopettaa. Lopettamisesta noin viikon verran kysyin naiseltani että oletko huomannut jotain, hän vain totesi että enpä juuri, sanoin reteänä että olenpa ollut tässä viikon jo ilman nuuskaa. Siihen se sit loppui kuin seinään. Lopettamispäivästä on noin 1.5 v ja voin todeta ylpeänä tämän olevan elämäni parhaimpia päätöksiä. Matkan varrelle on mahtunut paljon houkutuksia, mutta kun löytää sen lujuuden ja sitkeyden, että ei enää, olen päässyt jo irti, niin houkutuksista pääsee yli.

Kaikki pystyvät siihen jos tahto on kova. Nuuskan lopettamisen teet vain sinä itse ei kukaan muu puolestasi!”

”Aloitin nuuskan käytön jo 7. luokalla ihan omasta mielenkiinnosta. Kaverit kyllä kokeili, mutta en mä aloittanut paineesta vaan halusin itse testata. Siitä tuli aika nopeasti tapa. Vuosien aikana oon lopettanut kahdesti, mutta molemmilla kerroilla sorruin uudestaan noin puolen vuoden sisällä, yleensä bileissä kun joku tarjosi “ota nyt yks”.

Ennen lopettamista mua alkoi jo oikeesti hävettää se, että mulla oli biitti koko ajan huulessa, kun melkein kaikki kaverit oli jo lopettaneet. Tuntui kuin olisin ainoa joka oli vielä jumissa siinä.

Alokaskauden aikana päätin lopettaa kunnolla. Tuntui siltä, että nyt on paras hetki vetää raja ja kokeilla elämää ilman nuuskaa. Ei tää helppoa oo, ja välillä tekee mieli palata vanhaan, mutta nyt yritän pysyä nuuskattomalla linjalla ja tehdä tästä pysyvän muutoksen.”

”Aloitin nuuskan käytön lukion ensimmäisellä luokalla. Olin 16-vuotias, halusin kuulua porukkaan
ja kokeilla jotain ”hienoa”. Kaverit pyörittivät kiekkoa välitunneilla, ja vaikka ensimmäinen kiekon syövereistä napattu pussi sai pääni pyörälle ja vatsani sekaisin, siitä tuli nopeasti tapa. Ensin silloin tällöin ja pian jo päivittäin. Viidessä vuodessa nuuskasta tuli valitettavasti jo osa minua – se oli suussa herätessä, koulumatkalla, kokeisiin lukiessa, töissä, jopa ennen nukkumaanmenoa.
Yritin lopettaa monta kertaa. Ensimmäinen yritys oli nyt intissä, kun sain ensimmäisen kunnon flunssan pitkästä aikaa ja huomasin, ettei nuuska enää maistunut samalta. Jätin sen viikoksi. Sitten tulivat yhdet kotibileet lomilla. Mielessäni ajattelin, ”yksi ei haittaa”, ja olin taas koukussa.

Toisen kerran yritin seurustelusuhteen takia – tyttöystävä ei kestänyt nuuskan hajua ja mätiä pusseja joka paikassa. Se suhdekin päättyi, osittain siihen.
Mutta eräs hetki muutti kaiken.
Oli helmikuun alku, olin juuri täyttänyt 21. Heräsin aamulla punkassani siihen, että suuni oli täynnä verta. Pelästyin. Vessan peilistä näin, että ikenen yläpuolella oli tumma, kivulias haavauma. Menin hammastarkastukseen ja sain kuulla sanat, jotka pysäyttivät:
”Jos jatkat nuuskaamista, tästä voi tulla vakavampi. Tämä on varoitusmerkki. Limakalvomuutoksia ei pidä vähätellä.”
En ollut koskaan ajatellut, että jotain voisi oikeasti sattua. Nuuska ei haissut savulta, eikä se rasittanut keuhkoja kuten tupakka.

Mutta nyt minulla oli konkreettinen merkki siitä, että kehoni oli alkanut hylkiä tätä tapaa.
Se herätti jotain syvällä. Istuin hammaslääkärin vastaanotolla ja näin mielessäni tulevaisuuden, jossa hampaistani puuttuu paloja, tai pahempaa – kasvot ovat arpiset leikkauksista. Tajusin, että tämä ei ollut vain tapa. Tämä oli riippuvuus, joka uhkasi terveyttäni.
Lopetin sinä iltana. Ei ollut helppoa. Vieroitusoireet olivat todellisia: levottomuutta, väsymystä, ärtyneisyyttä. Söin purukumia, kävelin iltaisin ja kirjasin ylös jokaisen päivän, jonka pysyin irti. Tein sopimuksen itseni kanssa: joka kerta kun teki mieli, muistaisin sen verisen aamun ja hammaslääkärin ilmeen.
Tukea sain ystävältä, joka oli käynyt saman homman läpi. Hän sanoi, että lopettaminen ei ole yksi päätös, vaan sarja päätöksiä – joka päivä, uudestaan.
Nyt on kulunut yhdeksän kuukautta. Nuuskan kaipuu on poissa ja eihän siitä voi olla kuin ylpeä. Katson itseäni peilistä ja näen ihmisen, joka otti elämänsä takaisin.

Jos sinä luet tätä ja mietit, pitäisikö lopettaa – kysy itseltäsi, miksi et ole vielä lopettanut. Ja jos pelkäät, ettet pysty – tiedä, että jokainen päivä ilman riippuvuutta on voitto. Ja se ensimmäinen aamu, kun heräät ilman tarvetta nuuskalle, tuntuu kuin olisit saanut uuden mahdollisuuden elämään.”