Onnistumistarinat

”Aloitin nuuskaamisen heti yläasteella pienestä kaverien yllytyksestä, tietty oli kokeilun ja näyttämisen halua ja siitä se parin kokeilun jälkeen lähti. Siitä hetkestä viime vuoden joulukuuhun asti, eli noin seitsemän vuotta, meni kiekko päivässä. Kaikkee mitä oli saatavilla. Aina kun ei nuuskaa ollut saatavilla, paloi tupakkaa, koukku oli jäätävä. Sekä nikotiini että se tapa kun sai iskeä sen mörön ullakolle. 

Noin 6-7 vuoden käytön jälkeen alkoi olla vähän järkee päässä ja lukio oli loppusuoralla. Huvikseni aloin laskeskella, paljonko oon tunkenut rahaa eli nuuskaa mun huuleen ja samalla kaiken näköstä paskaa elimistöön. Lisäksi olin pitkään katellu omaa autoa, että sit kun on mahis niin semmosen hommaan. Ei tietysti mikään helppo homma opiskelijana ja vielä kun nuuskaan menee kuukaudessa noin 200 €, joka on vuodessa aivan helvetisti, entäs sitten 7 vuodessa…

Se hetki avas silmiä ja tajusin etten koskaan tuu saamaan sitä omaa autoa, ja siitä se loppu ku seinään. Ainut mitä sen jälkeen käytin kuukauden parin sisään oli illanvietossa muutamia sikareita.

Tällä hetkellä on säästössä 550 € ja juuri sitä ensimmäistä autoa varten. Oli kyllä elämäni paras päätös ja varmaan vaikein taistelu mitä tähän mennessä ollut. Nyt kun miettii, niin pahin on se tapa. Siihen auttoi itellä normi purkan syöminen ja kun vaan teki mahdollisimman paljon kaikkea.

Nyt ei muuta kun lisää säästöä ja intti loppuun, niin eiköhän tästä vielä mersu saada alle jonain päivänä.”

”Syksyllä 2018 tein ison virheen elämässäni ja sorruin kokeilemaan nuuskaa. Kokeilu tuotti lisää testauksia ja pian huomasinkin olevani koukussa…

Nyt 3 vuotta myöhemmin otin itseäni niskasta kiinni, ja ylioppilaskirjoituksien aikaan päätin, että nyt riittää. Lahjoitin varastoni sedälle ja hankin 2 levyä nikotiinipurkkaa. Päätin, että nämä levyt saavat riittää ja sen jälkeen jää nikotiini kokonaan.

Nyt olen ollut nikottomana 3 kk ja olen ylpeä siitä. Missään nimessä en halua enää sortua tuollaiseen hölmöyteen. Armeijastakin tulee varmasti helpompaa, kun ei tarvitse biitti huulessa kulkea…”

”Minä ja kaikki kaveripiiristäni käytti nuuskaa. Uutena vuotena päätettiin yhden kaverin kanssa lopettaa nuuska, koska tajusimme sen olevan niin turha asia elämässämme. Tsempattiin toisiamme olla käyttämättä, ja sitten kun alkoi helpottaa, kumpikaan ei ikinä sortunut käyttämään. Nyt melkein 3 vuotta myöhemmin kumpikaan meistä ei ole käyttänyt pussin pussia. Isoin syy tähän on se, että jos jompikumpi sortuu niin toinen sortuu heti sen jälkeen.”

”Oltiin Niinisalossa räjähdekoulutuksessa. Samaan aikaan oli kiikarissa yks mimmi😉 no siinä oli biitin hinnat aika rajussa kurssissa ja suorituskyky laski joka denssistä aina puoleen.

Yhdellä rastilla tehtävä oli kasata dynystä tähtikuvio, joka tullaan puolen tunnin päästä jysäyttämään. Sit mieleen putkahti idea ”mitä jos lopettaisin, chibu vois lämmetä ja rahat säästyis”. Kaverin kanssa siinä häärättiin nalleja paikoilleen Nibizan paahtavan auringon alla, ja ilman mitään kontekstia kysyin frendiltä ”kyllä vai ei”, ja vastaus oli myöntävä. Viimeinen kiekko ydinjätettä aseteltiin puolen kilon jytymiitin päälle ja kessulle kertomaan että ollaan valmiita.

Komeesti jysähti, sit hetken hiljaisuus ja mietin että olikohan tää järkevää. Denan tilalla oli minikokoinen potero ja lähdin aika kovissa niksoissa parin päivän päästä kohti kotikasarmia.

Ei oo ollut huono päätös. 4mg nikotiinipusseja on edelleen pakko käyttää, muuten menee järki, mutta nuuska on jäänyt, samoin rööki.”

”Intissä oli pakko yrittää lopettaa, kun käyttäny jo vuosia, ja päivärahat menee aika nopeesti kun kiekon päivässä sulloo huulen alle. Satoja kertoja aiemmin yrittäny kuluneina vuosina lopettaa, mutta lopettamista motivoi nyt se, että kukkarossa olis muutama kolikko enemmän.” 

”Aloitin tupakoinnin noin 7. luokan puolessa välissä, kun kaveriporukassa kaikki poltti joten ryhmäpaineella oli iso osansa aloittamisessa. Poltin aika aktiivisesti 9.luokan loppuun ja sen jälkeen vähenisin sitä paljon, kun kaveriporukka muuttui. Lopetin kokonaan ennen lukion alkua, koska huomasin, että ääni lähti, jos poltin. Kokeilin nikotiinipusseja lukion kolmannella, mutta ei ollut minun juttu ja se jäi vain muutamaan kokeiluun. Tupakan lopettaminen oli vaikeampaa, kuin nikotiinipussien, koska ryhmäpaine oli osana sitä, mutta se onnistui aikalailla kerrasta, kuin myös nikotiinipussien. Motivaatio lopettamiseen oli nikotiinituotteiden aiheuttamat terveyshaitat ja myöhemmin tuotteiden haju alkoi ällöttämään, joka teki asiasta hyvin helppoa loppujen lopuksi.”

”Tässä mun tarina nuuskan käytöstä. Aloitin sen tammikuun loppupuolella vuonna 2020 kaverin innostamana. Oon yrittäny lopettaa sitä kahteen tai kolmeen otteeseen, mutta aina fiilis on vienyt mukanaan muutaman viikon jälkeen lopettamisesta. Olen yrittänyt lopettaa, sillä tämä ’harrastus’ vie paljon rahaa ja ajan kanssa terveyden. Tämän vuoden alussa minulla alkoi varusmiespalvelus ja kaverini laittoi panokseksi 200 euroa, jos olen puoli vuotta irti nuuskasta. 136 päivää olen nyt ollut ilman ja kovilla mennään vielä! Betsi oli ns. niin suotuisa että se sai minut tajuamaan.” 

”Lopetin tupakoinnin ja nyt olen nuuskasta lakossa. Aloitin 14 ikäisenä (olen nyt 21) ja tupakan lopetin vuosi sitten ja nyt nuuskan Pirusta yritän irti, koska terveys vaikutukset ja säästää rahaa johkin järkevään. Olen saanut motivaatiota kohoavasta kunnosta ja yleisestä terveydestä”

”Aloitin nuuskan käytön 17-vuotiaana kaverien yllyttämänä. Käytin aktiivisesti nuuskaa aina intin alkuun saakka. Intissä moni kyllä käyttää nuuskaa ja kiusaukset oli kovat. Hetken pinnisteltyäni retkahdin uudestaan. Ja sama oravanpyörä jatkui aukkiin saakka.

Aukissa tajusin, että haluan poliisikouluun, ja näin päätin lopettaa nuuskan ja tupakan ja vähensin huomattavasti alkoholin käyttöä. Tilalle tuli tavoitteellinen treenaaminen ja tavoitteet poliisikouluun, josta teknisen tutkinnan kautta karhuun.  Enää ei ole ongelmaa olla ilman nuuskaa. Rahaa säästyy myös moottoripyöräprojektiin.”

”Aloitin nuuskan käytön noin 16-vuotiaana, kun olin lukiolainen ja halusin kuulua joukkoon. Aluksi kokeilu oli vain satunnaista, mutta ajan myötä siitä tuli tapa, joka tuntui lähes itsestäänselvyydeltä osalta arkea. Nuuska oli nopeasti niin kiinteä osa elämääni, että en juuri miettinyt sen vaikutuksia.

Lopettaminen ei ollut koskaan helppoa. Yritin monta kertaa, mutta epäonnistuin joka kerta. Ensimmäinen kerta oli pari vuotta myöhemmin, kun olin saanut tarpeekseni siitä, miten nuuska haisi vaatteissani ja miten se vei rahaa. Kesti kuitenkin vain muutaman päivän, ennen kuin stressaavassa tilanteessa annoin periksi. Toisella kerralla tein saman virheen, ja lopetin taas vain muutamaksi viikoksi. Oli vaikeaa, kun kaikki ympärilläni käyttivät nuuskaa ja ajatus siitä, että “vain yksi huulipala ei haittaa”, oli aina houkutteleva.

Motivaatio lopettaa tuli kuitenkin vihdoin, kun olin pari vuotta sitten ollut terveystarkastuksessa, ja lääkäri oli huolissaan huulten ja ikenien kunnosta. Tuo keskustelu sai minut todella miettimään elämääni ja sitä, mitä olin laiminlyönyt. Tajusin, että olin riippuvainen aineesta, joka ei vain haitannut terveyttäni, vaan myös hyvinvointiani ja elämänlaatua. En halunnut elää koko loppuelämääni riippuvaisena jostain niin haitallisesta.

Tällä kertaa päätin olla päättäväinen. Tiesin, että päätös ei olisi helppo, mutta olin valmis kokeilemaan jotain muuta. Tällä kertaa, sen sijaan, että ajattelin, kuinka vaikeaa olisi olla ilman nuuskaa, aloin keskittyä siihen, kuinka paljon paremmalta elämä tuntuu ilman sitä. Käytin tukea, etsin vertaistukea ja annoin itselleni tilaa olla heikko silloin, kun sitä tarvitsin.

Lopettaminen oli pitkä prosessi, mutta viimein, muutaman kuukauden jälkeen, se ei enää ollut yhtä vaikeaa.”

”Minä aloitin nuuskan käytön 15-vuotiaana jääkiekkotovereideni painostuksesta. Sain sellaisen kuvan, että nuuska kuuluu jääkiekon kulttuuriin. Tämän jälkeen käytin nuuskaa päivittäin suuria määriä. Ajattelin jossain kohtaa jo lopettamista, mutta en pystynyt siihen. Sitten 19-vuotiaana saavuin armeijaan. Päädyin Aukiin ja joha-marssin jälkeen tajusin pystyväni mihin vain. Siitä motivoituneena lopetin nuuskan käytön välittömästi. Samalla muutin myös elintapani terveellisemmiksi ja näin minusta tuli aivan uusi ihminen. Tämän jälkeen kuntoni koheni huomattavasti ja juoksin viime kesänä maratoonin. Uskon, että kaikki pystyvät lopettamaan nuuskan käytön, kunhan päättävät niin!💪🏻 

Meikäläisen nuuskan lopetusurakka alkoi selkeen vähentämissuunnitelman tekemisellä. Lyhyesti pudotin about pussilla tai parilla päivittäin kunnes pärjäsin n. 3 pussilla per päivä. Sit ostin ns. ’viimesen kiekon’, mikä kesti viikon. Siihen se loppu, ja nyt on 119 pv viimeisestä pussista.

Valehtelisin jos sanoisin, ettei välillä tekis mieli, mut selviän siitä usein tekemällä jotain esim. urheilu- tai jotain muuta aktiviteettia. Tai sit lukemalla muitten tarinoita siitä kuinka elämä on parantunu lopettamisen jälkeen niin saa extramotivaatioo pysyy erossa siitä ’myrkystä’💪💪

Mä oon polttanut röökiä 13-vuotiaasta ja nuuskaamisen aloitin 16-vuotiaana lukiossa. Armeija oli mulle, niin kuin monelle muullekin, just se paikka jossa nuuskaaminen kuitenkin otti tupakoinnista yliotteen ja tupruttelun jätin täysin siirtyessäni imemään purkin denssiä päivään.

Armeija loppui (res.vänr. TK II/14 kiittää), mutta nuuska jäi ilman aikomustakaan lopettaa. Tapasin kesällä 2015 kuitenkin silloisen tyttöystäväni, joka ei erikseen pyytänyt multa lopettamista mutta oli sisäsyntyisesti terveellisten elintapojen kannattaja, joten mun teki mieli lopettaa ihan vaan näyttääkseni sille. Eka yritys epäonnistui tahdonvoiman loputtua. Jatkoin nuuskaamista, mutta en tietenkään kertonut siitä paremmalle puoliskolleni. Noh, tätä jatkui aikansa, ja tietysti ennen pitkää mun piti myöntää, etten ollut lopettanutkaan. Tohon liittyvä peittely ja häpeä oli liian suuri käsiteltäväks, joten päätin koittaa lopettaa uudestaan vaan näyttääkseni itelleni että pystyn siiihen.

Lopetin taas seinään, eli purkki denssiä päivässä → nolla pussia päivässä. Mun kaveri oli just lopettanut röökin Stumppaa tähän -nimisen kirjasen avulla, ja ajattelin testata sitä tueksi samalla. Luin noin 20 sivua kun se saapui postissa ja olin jo vakuuttunut. Nuuskan lopettamisessa kontrolloidaan paniikkia ja pelkoa ilman nuuskaa pärjäämisestä, nikotiinin nk. ”vieroitusoireethan” on vähän humpuukia. Seurusteltiin sen mimmin kanssa pari vuotta ja eron tultua tietysti yksissä kesäbileissä ajattelin että yks denssipussi ei varmaan haittaa…

Siitä tietysti lähti koko yliopiston läpi kestänyt uusi nuuskakausi. Imettiin koulukavereiden kanssa denssiä käytännössä työksemme. Jossain viidennen yliopistovuoden kohdalla aloin miettimään tätä asiaa uudestaan. Olin nuuskannut 10 vuotta (parin vuoden tauko keskellä), ja enää se ei ollut mitään muuta kun täysin lähes pakko-oireista huuleen tunkemista, josta ei saanut mitään varsinaisia kiksejä. Koko ajan sattuu huuleen, hampaan nitkuu, ikenet hiertää ja sitä rataa.

Tartuin uudestaan samaan kirjaan, mutta ilman sitä näyttämisentarvetta huomasinkin, että lopettamine ei ookaan niin helppoa. Lisäks käynti hammaslääkärillä paljasti, että mun ikenen tilanne on ihan normaali vaikka oon nuuskannutkin paljon. Mulla ei ollut sisäsyntyistä tarvetta lopettamiseen.

Oon ollut nyt vuoden on-offina nuuskan kanssa, ja kamppailen koko ajan oman tahtotilani kanssa että löytäisin sen oikeen lopettamisen tahdon vaihteen silmään. Ilman sitä minkään huonon tavan poisoppiminen ei oo mahdollista.

Mut nää vinkit haluan kertoo kaikille:

1. kun on ollut viikon nuuskaamatta, ei edes tunnut siltä että olisi koskaan nuuskannutkaan
2. mun tahtiin denssiä imevällä menee nuuskaan nykyhinnoilla se 40-60 € reilussa viikossa. Ei varmaan tarvii laskee auki mitä tää tarkottaa vuodessa
3. nuuskan tai tupakan lopettamisessa on lähes 100 % kyse siitä, miten hyvin pystyt hallitsemaan sitä paniikintunnetta, joka syttyy sireenin lailla sun päähän heti kun yrität lopettaa. Ikään kun et muka pärjäis ilman nuuskaa ja sut olis tuomittu olemaan koukussa loppuelämäkses. Höpsis. Kyllä sä pärjäät. Kaikki, ketkä ei nuuskaa, pärjää ihan mainiosti.

Sadassa tapauksessa sadasta kaikki ihmiset valitsis elämän ilman kemikaaliriippuvuutta, jos se olis mahdollista sormia napsauttamalla. Suosittelen kaikkia kokeilemaan ton kirjan oppeja, vaikka se onkin kirjoitettu tupakan kontekstissa. Lopettaminen, tai oikeastaan itsensä vapauttaminen nuuskavankilasta, on yks parhaita päätöksiä mitä voi tehdä. Nuuska on niin salakavala, ja se on siinä mielessä ikävämpi tuote kun tupakka, kun se voi olla huulessa ihan jatkuvasti huomaamatta ja rappauttaa sun kroppaa niin että yhtäkkiä vuosien jälkeen huomaakin että ohhoh, ikenet on huonossa kunnossa ja rahaa mennyt useampi tonni ihan huomaamatta.

Elämä ilman nuuskaa on parempaa 😊”

”Aloitin nuuskan käytön 17-vuotiaana. Käytin vaihtelevalla määrällä kolme vuotta ja sain lopetettua nuuskan, mutta armeijaan astuessa nuuskaa oli helposti tarjolla ja sen käyttö rauhoitti pitkiä päiviä ja stressiä. Mutta päätin että reserviin astuessa en käytä ensimmäistä pussiakaan.

Nyt vajaa kaksi vuotta lopettamisesta on helppo sanoa, että kannatti. Aamut on helpompia. Ikenet on kiittänyt ja myös lompakko. Kuitenkin kahden vuoden sisään on mahtunut myös huonompiakin päiviä, ja silloin on miettinyt että olisi rentouttavaa, jos olisi nuuskaa, mutta kun sen päätöksen tein niin siihen en ole sortunut. Itsekuri nuuskan lopettamisessa on kaiken A ja O!”

”Mun 3 vuoden nuuskan käyttö loppui intissä, kun sanoin kaverilleni et ’hei, jos en ammu täysiä pisteitä ampumatestissä niin lopetan’ ja kappas vaan, yksi luotihan sieltä meni ohi… Oon nyt ollut 3 kk ilman nuuskaa!”

”Aloitin nuuskan käytön ylä-asteen lopulla, koska kaikki muutkin käyttivät. Se oli ”hienoa”. Jäimme opettajille kiinni ja yritin silloin ensimmäisen kerran kokonaan lopettaa. En kuitenkaan siihen pystynyt.

Nuuskaan meni todella paljon rahaa, joka alkoi vaikuttamaan jo ruokaostoksiinkin. Nyt armeijan ekasta päivästä lähtien olen ollut ilman eli yli 130 päivää. Mieli on tehnyt, mutta päätin, että olen kokonaan ilman ja siinä olen pysynyt.”

”Olin ennen kovassa kunnossa. Juoksin ja treenasin punttia tavoitteellisesti. Sit alotin duunissa jossa jengi ryyppäs ja käytti nuuskaa paljon, niiku oikeesti paljon. Tottakai ne tavat tarttuu ja lihoin nopeasti noin 15 kg ja urheilu jäi melkein kokonaan pois. Tätä jatkui melkein vuosi kunnes tulin armeijaan. Olin ajatellu koko ajan et denssi on aivan täydellinen asia mut armeijassa kun tuli käytettyä vielä runsaammin huomasin miten se aiheuttaa ärtymystä, ahdistusta ja väsymystä. Päätin sit et haluun suorittaa intin mahdollisimman hyvin ja lopetin denssin. Oon nyt intin aikana laihtunu lähes 20kg. Löytäny urheiluintoni jälleen ja tyttöystäväkin on ylpeä kun en käytä enää. Muutenki intti meni ihan nappiin sit. Oma kokemus on siis se että vaikka se nikotiini voi tuntuu tosi hyvältä ei se välttämättä aiheuta aina hyvää. Ne vaikutukset voi olla piilossa jonkunaikaa ja kertaantua yhtäkkiä huojuttaen koko elämää. Nimettömänä kiitos. T. 2/24 kers”

”Käytin nuuskaa yläasteesta asti eli noin 5-6 vuotta. Nuuskaa meni noin purkki 1-2 päivään. Uusivuosi 2020 oli mieleenpainuva, koska silloinen tyttöystäväni, jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta, jätti minut, ja suremisen ohella ei tehnyt nuuskaa mieli yhtään.

4.1.2021 oli päivä, jolloin asepalvelukseni alkoi. Silloin päätin, että nyt alkaa salilla käyminen ja itsestään huolehtiminen. Sain tuloksia ällistyttävän nopeasti ja huomasin, että voin paljon paremmin, kun en käytä nuuskaa. En halunnut kehooni mitään, mikä vaikuttaisi siihen negatiivisesti, ja se on pitänyt tähän päivään asti. Nyt voin paremmin kuin koskaan, henkisesti ja fyysisesti. Nuuskaankaan en ole koskenut kertaakaan! Olen ylpeä itsestäni ja toivon sitä myös kaikille nuuskasta irti kamppaileville, että saa jätettyä tuon turhakkeen ja jatkettua elämää ilman nuuskaa!”

”Lopetin/yritän lopettaa nuuskan käyttöä, tällä hetkellä neljäs päivä ilman nikotiinia, käytin lähes 7 vuotta. Mielihaluja on, mutta ei muita fyysisiä oireita. Yllättävän helppoa on ollut. Motivaatio nuuskan lopettamiseen oli tullut tyttöystävän kautta. Hän lopetti tupakoinnin, ja minua on sen jälkeen ”hävettänyt” käyttää nikotiinia hänen seurassaan, kun olen ajatellut että olen heikompi kuin hän, koska hän on lopettanut nikotiinin käytön, ja minä en. Niitä päiviä odotellessa, kun ne kunnon ”niksat” iskee ”

”Aloitin lukion loppuvaiheella, en oikein edes tiedä miksi, nikotiinipussien käyttämisen. Seurajoukkueessa ja kavereiden kanssa biittiä tuli imettyä pari kiekkoa viikossa. Tyttöystäväni ei pitänyt asiasta yhtään ja nyt kun kesällä tulin inttiin päätin että tästä alkaa nikotiiniton palvelus. En ole aijemmin muuta kun vähän vähentänyt käyttöä mutta nyt päätin että vaikka kuinka vaikeaa olisi palveluksessa en rahaa laita tämmöiseen toimintaan. Moneen kertaan tupakaverit ovat oikein tarjonneet rahaa jos otan nuuskaa heiltä, mutta vaikka vaikeaa on ollut olen pysynyt irti nuuskasta ja tällä tiellä aijon jatkaa myös siviiliin päästessäni joulukuussa.”

”Aloitin satunnaisen nuuskan käytön lukion ekalla vuodella. Intissä satunnainen käyttö muuttui säännölliseksi ja siitä tuli kunnon tapa laittaa aina nuuska huuleen, kun oli tylsää tai rupes tekemään jotain. Rukissa käyttö oli miltei jatkuvaa ja siellä rupesin ensimmäistä kertaa miettimään et hitto tätä nuuskaa menee. Siellä sit sanoin kaverille et tää on muuten vika pussi minkä ikinä käytän. Noh pari kk siinä meni ja repsahdin, kunnes aattelin et nyt tää loppuu oikeesti et ei tästä oo mulle mitään hyötyä. Alkuvuodesta lopetin kokonaan ja tulevaisuus ilman nuuskaa näyttää hyvältä! Sillon tuli tj0 nuuskalle, en kadu päivääkään, enkä ikinä repsahda uudestaan!”

”Usein inttiin tulevilla lisääntyy tai alkaa nuuskan käyttö. Varmaan siks, että aamut painaa. Mulla oli jo siviilissä nuuska aktiivisesti huulessa ja ajattelinkin, että kun astun palvelukseen, niin se on mulle mahdollisuus kehittää kuntoani. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ajatellut, että kykenen päästämään irti pitkäaikaisesta tavasta ja nikotiiniriippuvuudesta.

Palveluksen alettua ja aktiivisen elämäntapamuutoksen ohessa huomasin kuitenkin, että nuuska tuntuu laskevan tehokkuuttani joidenkin suoritusten aikana. Tästä sainkin idean, että nyt mun on aika heittää denssit nuotioon ja ryhdistäytyä!

Intin ainainen kiire ja vertaistuki kannustaa edelleen tähän elämään, ja nykyään mietin vaan, että kuinka  paljon rahaa olenkaan heittänyt huuleen turhan takia! 😅

Kiitos PV, nyt menee rahat järkevämpään – kuten bitcoin-sijoittamiseen ja säästöön odottamaan intin jälkeistä, nuuskatonta elämää! 😊”